Pinen pieni varjo

Pienen pieni harmaa varjo, itki kohtaloaan. Miksi hänet oli luotu kulkemaan jäljessä, tai vähintään jalkojen juuressa. Kukaan ei koskaan huomannut tuota surullista varjoa. Kukaan ei koskaan puhunut suoraan hänelle. Jos hänet huomattiin, häntä pelättiin. Vaikka hän oli vain pinen pieni ujo ja surullinen varjo.
Hänen unelmansa oli tulla näkyväksi, jonakin päivänä irtautua kantajastaan! Hän halusi, että hänet haluttaisiin ja ettei hän vain olisi itsestään selvä kaupan päällinen...
Mutta hän pelkäsi. Hän pelkäsi, että jos hän irtautuu, hän katoaisi lopullisesti. Että tämä pinen pieni varjo hukkuisi kaupungin suuriin varjoihin, että suuremmat varjot vetäisivät hänet pimeyteen, varjojen piirileikkiin. Entä jos hän ei silloin olisikaan vapaa, jos hän katoaisi lopullisesti...
Tämä pienen pieni surullinen varjo otti taas askeleen, ja toisen... Seurasi kantajaansa. Hän oli vielä liian pieni ottamaan omaa huteraa askeltaan toisaalle. Ehkä vielä jonain päivänä, ajatteli pienen pieni varjo, jonain päivänä!

Taas yksi erilainen viikonloppu. Miten nautinkaan sen kiemuroista. Niin sotkuisista, epäselvistä asetelmista ja kysymyksistä, kuin näille hyvän vastakohdan luovasta mutkattomuudesta ja turvallisuuden tunteesta. Miten helposti sitä unohtaa, mistä elämä saa mausteensa. Pienet erimielisyydet ystävien kanssa. Huumori, jota vain perheenjäsenet ymmärtävät. Hyvä ruoka ja uusi, erilainen ympäristö. Yölliset seikkailut ja yön salaperäisyys. Oivallukset ja päämäärien asettelu.

Joulumieli löytyy jokaisen sydämestä. Minulle se merkitsee kiireettömyyttä, rauhaa. Tänään löysin sisältäni joulun pienen silmun. Se odottaa aikaa puhjeta täyteen loistoonsa. On lohduttavaa tietää, että silmu on jo olemassa. Joulu ei kävelekkään minun ohitseni:)
Sen voimalla jaksaa viimeiset viikot ja jopa tämän sään<3

Voisiko hetkiä säilöä purkkiin?

Eilen oli ihana päivä. Jollakin hyvin maagisella tapaa pitkä ja täynnä elämää.

Aamulla aurinko paistoi, kun Auriinan mummu tuli herättelemään meitä laiskoja siinä kymmenen aikoihin. Lähdimme kauppaan porukalla, jotta voisimme hiukan myöhemmin leipoa:)
Leivoimmekin kolme pellillistä ihania korvapuusteja ja kaksi pellillistä kaneli ässiä.

Aamupäivä meni leipoessa ja syödessä herkkuruokaa. Oli niin kaunis ilma, että olisi ollut rikos jäädä sisälle! Ulkona oli pakkasta, ja hiukan huurua ja jäätä jo tien pinnassa. Ensimmäistä kertaa hiukan joulunen fiilis, vaikka lunta ei ollutkaan.

Lähdimme siis ulos katsomaan llähellä virtaavaa jokea. 

Kävelimme peltojen poikki läheiselle hautausmaalle. Keskellä kohosi harmaa kivinen kirkko, jonka oven yläpuolella luki "Minä olen elämän valo."

Kirkko sijaitsi yhden mäen harjalla, alhaalla virtasi joki. Aurinko alkoi laskea värjäten taivaan punaisen sävyiseksi. Puhuimme lomamatkoista ja uusista paikoista, siitä kuinka silloin näkee. Ja kuinka kotona on aina aivan sokea.

Puhuimme ystävyydestä, sen tasoista, sävyistä ja monipuolisuudesta, kunnes varpaat alkoivak kipristellä kylmässä ja oli pakko lähteä sisälle päin. Sisälle ja saunaan:) 

Viikonloppuna en ollut sokea! Kuinka säilyttää lauantain 3.12 tunnelma ja rauha arkipäivien varalle. Miten löytää jokaisesta päivästä niin paljon.

 Pienillä teoilla ja asioilla. Omalla asenteella luulisin.

Raha, päätökset ja tulevaisuus.

Raha, Raha ja Raha..... Säästänkö hiukan ja vietän tavanomaisen viikonlopun josta ei jää käteen mitään uutta (korkeintaan muutama riita ikikiukkuisen veljen kanssa tai stressisen isän...), vai heitänkö hiukan rahaa menemään ja vietän uudenlaisen ja yllätyksellisen viikonlopun? Näin kun sen ajattelee, raha tuntuu todella pinnalliselta ajatukselta, ja mitä väliä sillä nyt on jos hiukan sitä tuhlaisinkin hienon viikonlopun eteen.... Mutta se ei ole koko totuus. Olen hiukan huolissani omasta rahankäytöstäni viimeaikoina... En ole tottunut, että sitä on käytettävissä näin, miten sitä on ollut kesän jälkeen.... En ole enää säästäväinen, niin kuin joskus.... Se vain katoaa, ilman että minule jää käteen mitään....

Ja tulevaisuus!!! Toinen suuri ongelma... Tai ei oikeastaan, sen pitäisi olla=) "Mikä ala sinua kiinnostaa, mitä olet ajatellut tehdä lukion jälkeen?" "No tuota, oikeastaan minulla on  kaikki ovet vielä auki..." Dialogin alku, jota toistin noin 1000x tänään studia messuilla helsingissä. Huh! En jaksa enempää edes miettiä tätä asiaa! =D

Niin kuin olen monta kertaa sanonut, elän jonkinlaista saumakohtaa. Mennyt ei ole vielä aivan menneisyyttä, mutta tulevaisuudellakaan ei ole vielä suuntaa. Monet asiat häälyvät jossain lähistöllä, mutta en vielä tiedä missä tai miten kaukana. Muodosta puhumattakaan... En tiedä mitä haluan, mitä olen tai mitä tulen olemaan/tekemään. Kaikki on muuttumassa, mutta mihin suuntaan? Kauanko tämä vaihe kestää?Se alkoi ranskassa kesällä.... Tai hiukan aikaisemminkin jo!


Mitä teen, mihin meen..................?

Kynttilöitä

Olin tosiaan tänään tekemässä kynttilöitä Outin lapsuuden kodissa Riitialassa:) se oli ihanaa!<3 5 tuntia hujahti aivan hujauksessa! Minä sain tehtyä 58 kynttilää, kolmea eri kokoa:) 

Outin äiti oli aamulla sulattanut massan valmiiksi, joten pääsimme heti aloittamaan. Homma alkaa siitä, että teipataan 6 sydänlankaa pieneen laudan pätkään niin, että molemmille puolille jää yhtä paljon lankaa. (näin saadaan yhdestä lankusta 12 kynttilää...) Kun tämä on tehty, voidaan aloittaa kastaminen. Ensimmäisillä kerroilla pitää tarkistaa lankoja, että ne alkavat varmasti kovettua suoriksi. Tässä vaiheessa niitä pystyy vielä suoristelemaan. Hiukan myöhemmin se on jo myöhästä. Kun yksi lankullinen on kastettu, se nostettiin kuivumaan kahden pitkän lankun väliin. (niin kuin kuvassa näkyy.) Yksi missä piti olla tarkka, ettei hosu ja kasta kynttilöitä liian tiuhaan tahtiin. Muuten niistä tulee hauraita ja ruman röpöliäitä... Kastamis vaihe on tietenkin prosessin pisin:) kynttilät viimeisteltiin lopuksi niin, että alapäästä leikattiin suippo kärki pois. Ja jos halusi kynttilään hienon röpöliäisen pinnan, se kastettiin vielä kerran sulaan vahaan ja sen jälkeen pyöriteltiin steariini hileessä. Ja sitten kerran vielä sulassa vahassa:)

Outin äiti tekee myös posliini nukkeja, ja joskus oli puhe, että voisin tehdä myös sellaisen hänen ohjastuksellaan:) Odotan sitä, koska käsintehtyjen posliini nukkejen teko on katoava perinne. Enää ei oikein meinaa löytää mistään tarvikkeitakaan... Se on surullista! Ne ovat niin hienojakin vielä!! Oisi niin hienoa, jos saisin sellaisen vielä joku päivä tehdä!=)

Nyt olemme taas matkalla kohti Tamperetta ja maanantai-sunnuntai yötä.... Ehkä se olisi hyvä tällä kertaa:)

Kynttilöistä valoa:)

On voimat aikas lopussa. Sellaisia aikoja on joskus. Silloin ei meinaisi millään jaksaa nousta aamulla, mutta myöskään uni ei oikein ole tullakseen iltaisin. Siksi on ollut ihana viikonloppu. Olen vain levännyt, syönyt hyvin ja saunonut:) Huomenna menemme tekemään Outin kanssa kynttilöitä, ennen kuin lähdemme taas ajelemaan tampereelle päin... Siitä tulee varmasti mielenkiintoista:) Olen tehnyt kynttilöitä viimeksi toisella luokalla ala-asteella!

Auriina on meillä ja kirjottelee tossa mun päiväkirjaan:D Joten ajattelin itse tulla kirjottelemaan tänne:)
Mulla on elämäni ekaa kertaa oikea kirjoituspöytä!! Tai ei se ihan perus ole, mutta silti!! Olen innoissani, se on niin hieno!!:)
Iskä tilasi mulle, koulukuvien ohessa, postimerkkejä missä on mun kuva =D En tiedä mitä ihmettä niillä teen!!! =D Olisi ihanaa aloittaa kirjeenvaihto jonkun kanssa! Olen jo pitkään haaveillut siitä, mutta en sitten ole saanut aikaseksi viedä asiaa eteenpäin (ei sillä, että kehtaisin kuoriin laittaa oman kuvani!!! =P)
Vahojen tanssitkin kummittelevat mielessä.... Vaikka onhan niihin vielä aikaa, pitäisi mennä hankkimaan pukua. Ja kampaaja pitäisi varata hyvissä ajoin! (eli toisin sanoen, se pitäisi olla jo varattu.)
Autokoulukin on pahasti kesken! Itselläni ei ole niinkään kiire suorittaa sitä kauhealla hopulla. Mutta isi on ottanut sen vaivoikseen:)

Niinkun huomaatte, paljon on, mitä pitäisi tehdä! Koulu tietenkin siinä ohella... Nyt huomaan, että nautin siitä ohjaus projektista. Sai keskittyä vain yhteen asiaan:) Ja se on minun vahvuuteni. Kun saa keskittyä yhteen täysillä, silloin se myös toimii! Mutta kun pitää repiä itsestään voimia moneen, meinaa kaikki mennä pipariksi :/ No päivä kerralaan:) Sain taas eilen hoidettua autokoulun seuraavalle tasolle, joten eiköhän tämä tästä:))

90 asiaa minusta:)

1. Pidän jäätelöstä aivan mahdottomasti!
2. Minä rakastan kesäiltoja
3. En jaksaisi koulua...
4. Laskettelu on lempi talvi urheilulajini!
5. Rakastan kirjoja ja lukemista!!
6. Olen käynyt kreikassa, espanjassa, ranskassa, norjassa, saksassa, monacossa ja ruotsissa.
7. Olen ollut kahtena kesänä raksalla töissä.
8. Olen autokoulussa..
9. Nimeni on Hulda-Maria, väliviivalla.
10. Haaveilen suuresta, upottavasta nojatuolista.
11. Ja tietenkin asunnosta, missä se olisi:)
12. Olen ohjannut kokoillan pituisen teatteri projektin.
13. Olen ollut ujo
14. Mutta en tunne olevani enää:)
15. Virallisista puheluista, tai soitoista tuntemattomille, en pidä!
16. Harrastan teatteria, ja sitä rakastan!
17. En ole ikinä seurustellut.
18. Minulla on paljon ihania ja erilaisia ystäviä<3
19. Pidän piirtämisestä ja maalaamisesta, mutta harrastan näitä pääasiassa vain koulussa.
20. Minulla on hömppä kissa Viiru.
21. Olen lukiossa, ja ajattelin kirjoittaa biologian ja psykologian.
22. Haluaisin tulevaisuudessa tehdä töitä ihmisten parissa. Enempää en tiedä.
23. Kuulun koulumme oppilaskunnan hallitukseen.
24. Olen remontoinut ja sisustanut huonettani kohta pari vuotta ;D
25. Pidän (melkein) kaikista punaisen eri sävyistä.
26. Pidän muutenkin paljon väreistä!
27. Unelmieni asunto olisi vanhaan tehdas rakennukseen uudistetut tilat. Isot ikkunat, vanhoja tiiliseiniä, korkeita tiloja. Massiivisia, vanhoja ja tummia kalusteita. Ehkä hiukan vaikutteita afrikasta...
28. Olen huono kielissä
29. Olen hyvä organisoimaan isojakin juttuja.
30. Minulla ei ikinä ole ollut lempi bändiä, laulajaa tai musiikki tyyliä.
31. Sen sijaan pidän monenlaisesta musiikista. Ja melkein kaikki menee...:)
32. Inhoan kauhu leffoja!!
33. Avoimuutta arvostan suuresti.
34. Olen käynyt kerran leffassa yksin, ja se ei ollut niin hienoa kuin olisi voinut luulla =D
35. En ole nähnyt kolmea serkuistani ikinä....
36. Pienenpänä sain kerran puolessa vuodessa itku potku raivarin, muuten olin rauhallinen lapsi =D
37. Hulda<3Kahvi
38. Hyvä ruoka voittaa kaikki jälkiruuat! Ja meidän isä tekee hyvää ruokaa<3
39. Pidän hyvin tehdyistä perus koti ruuista, mutta kaiken voittavat hiukan erikoisemmat! Thai, kreikkalainen, kiinalainen...jne
40. Tanssin vanhat tänävuonna
41. Olen siis nelivuotisessa lukiossa
42. Haluaisin jo opiskelemaan vain jotain mitä itse haluan!
43. Olen huomannut että mitä vähemmän miettii, sitä enemmän voi nauttia:)
44. Järki kannattaa silti säilyttää;D
45. Juuri nyt haluaisin rantalomalle!!! Esim. boraboralle! (en tiennyt vähän aika sitten, että sellainen on oikeasti olemassa!!!:D)
46. Itsestään on hyvin vaikea keksiä 100 tällaista juttua...
47. En osaa laulaa. Sukuvika ;)
48. Jos minulta kysytään, mikä on lempi kirjani tai elokuvani, en osaa vastata!
49. Tulen hyvin toimeen lasten kanssa.
50. Pelkään veljeni kevarin kyydissä! Mutta vain veljeni kyydissä!!=D
51. Minulle ei tule huono olo autossa vaikka lukisin kirjaa.
52. Olen viimeaikoina tuhlannut rahaa ihan liikaa.
53. Odotan kammoksuen englannin koetta...=/
54. En omista yhtään hyvän tuoksuista hajuvettä!
55. Osaan kummelit melkein ulkoa vieläkin. Ainakin hyvin monia sketsejä! Tuli niitä joskua sen verran katsottua:D
56. Rakastan mökkiämme. Kerron siitä aina ehkä liiankin ylpeänä!!:)
57. Kerään arabian KoKo sarjaa.(siis astioita...)
58. Minulla on niitä jo aikas paljon!
59. Olen horoskooppimerkiltäni skorppioni.
60. Minulla ei ole lempi vuodenaikaa, mutta en pidä niistä ajoista kun ei tiedä onko kevät, kesä, syksy vai talvi...
61. Syön usein jouluisin suklaa kiintiöni täyteen, niin että seuraavan vuoden aikana harvoin TODELLA tekee mieli suklaata.... Kyllä sitä silti syön, jos tarjotaan :D
62. Huoneeni on sisustettu viininpunaisella, mustalla ja valkoisella.
63. Eilen sain ikeast työpöydän, mutta en jaksaisi millään koota sitä...:/
64. En osaa päättää minkä väriset verhot haluaisin....
65. Ostin juuri uudet kengät, ja nyt jo haikailen uusia!! :D
66. Aloitin lukemaan "salaisuus" kirjaa, kun niin moni on sitä kehunut ja suositellut... Mutta siitähän iski stressi! Tiedän tuon kirjan pääidean jo ennestään, ja pitkälle elänkin sen mukaan. Mutta kun aloin lukea sitä, rupesin toimimaan juuri päinvastoin... Ja negatiiviset ajatukset alkoivat pelottaa. En anatanut niille edes pientä mahdollisuutta saavuttaa ajatuksiani, ja se kävi ihan työstä! Ja niitähän alkoi tulvia mieleen, mitä enemmän niitä torjuin! Ehkä vielä jonakin päivänä.....:)
67. Haluaisin opiskelemaan jonnekkin muualle kuin tampereelle.
68. Nyt minulta meinaa jo juttu loppua....
69. Haluaisin opiskella symboliikkaa, jos olisi aikaa. Se on aina kiehtonut, mutta ei sitten ilmeisesti tarpeeksi jaksaakseni ottaa asioista selvää :D
70. Minä olen kärsivällinen, mutta minun kanssani pitää myös olla kärsivällinen:) Olen joskus hidas lämpeämään:)

(kysyin ystävältäni apua, ja sieltä tuli... 7 seuraavaa)

71. "olen syntynyt diplomaatiksi"
72. "en itke enkä raivoa enkä huuda" (niinhän se luulee ;D)
73. "oikeasti pikkuveljeni tulee avaruudesta" (tottatotta!!)
74. "Tykkään analysoida ihmisiä" (kuulostaa todella pahalta ;D)
75. "En ikinä kerro ihmisille kun ihastun" (tietää, koska on useammin kun kerran jankannut "ootko ihastunu, ootko??" hehee =D)
76. "Minusta tulee englannin kielen professori" (totta tuokin ;D)
77. "Olen 30 vuotta ikäisiäni edellä" (toivottavasti en sentään....:/)

78. Lähdemme luokan kanssa keväällä kulttuurimatkalle:)
79. Olen joissakin asioissa hyvin laiska!
80. Olen kirjoittanut tätä nyt 3 päivää :)
81. Nukahdan aina mahalleni.
82. Tuli ja vesi ovat kiehtoneet minua aina.
83. En tykkää laulaa karaokea :D
84. Aloitin tänään uuden päiväkirjan pitkän tauon jälkeen:)
85. En kerro kaikkea edes päiväkirjalle.
86. Olen hyvä kuuntelemaan, jos itselläni on kaikki kohtalaisesti raiteillaan:)
87. Olen luotettava ja kun löydän ystävän, suhde yleensä kestää vuosia:)Olenhan tuntenut kaikki lähimmät ystäväni vähintään 3-15 vuotta.
88. Riidellessä olen osapuoli joka haluaisi selvittää tilanteen rauhallisesti puhumalla.
89. Mutta kyllä sitä joskus pinnakin pettää. Ja silloin tulee ulos kaikki kerralla:)
90. Inhoan asioita, jotka jäävät selvittämättä!

Siinä on!! 100 tuli 90 :D

sunnuntai maanantai yö

Sunnuntai maanantai yö. Se on yö jolloin ajatukset eivät jätä rauhaan.... Se on yö jolloin muut nukkuvat ja minä ajattelen, että enköhän minä yhdestä päivästä selviä pätkä unillakin. Se on kummallinen yö. Muuten minulla on hyvät unenlahjat, mutta sunnuntai maanantai yönä uni kiertää minut kaukaa.

Viimeaikoina aika on mennyt hitaasti. Päivät ovat sekoittuneet toisiinsa. Aamut ja illat ovat olleet yhtä ja samaa... Ohjaus projekti on takana päin. Helpottunut vai tyhjä?? Olen myös nyt aikuinen, ja tietenkin juhlinut sitä kuin aikuinen... Vaikka ei aikuiselta vielä tunnukkaan. En tiedä oliko se kivaa vai kamalaa... Viikonloppu oli hyvin kummallinen... En ole ollut Hulda! Olen ollut ohjaaja, aikuinen ja täysin lapsi... Olen ollut juhlakalu ja elänyt menneissä. Olen ajatellut itseni solmuun, mutta kaikki on ollut selvää jo pitkään. Olen saanut rahaa, mutta unohtanut huomata selkeitä, tärkeitä merkkejä. Pelännyt, nauranut ja tehnyt typeryyksiä. Ollut huomion kipeä mutta paennut pois muiden silmistä. Olen hykerrellyt onnesta, hämmentynyt, nauttinut, laulanut, tanssinut.... Huomenna alkaa taas arki. Odotanko sitä innolla vai kauhulla? Sen päivissä on rytmi, mutta ne juoksevat pois alta. Nopeammin kuin olisi sallittua! Olen löytänyt muurit, jotka peittävät minua. En vain osaa niitä kaataa. Tarvin aikaa, mutta sitä ei tunnu olevan. On sunnuntai maanantai yö, yksi pahimmista...

Yllätyksiä

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Eilen oli erityinen päivä:) Minulle oli järjestetty yllätys synttärit!<3 Ihmettelen miten ystäväni ovat pystyneet pitämään sen salassa näin monta viikkoa. Eikä paljastumis vaaraa ollut, kuin vasta eilen aamupäivällä :D Oli ihanaa huomata ketä kaikkia paikalla oli. Olen edelleenkin sanaton!:)

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Miten löytää varmuuden, jos ei ole rohkeutta ottaa selvää. Miten voi pärjätä, jos ei ole rohkeutta kokeilla siipiään. Miten mennä eteenpäin, jos ei ole rohkeutta ylittää lahoja siltoja. Miten voi tuntea vapauden, jos ei uskalla hypätä. Miten voi oppia tuntemaan, jos ei ole rohkeutta tutustua. Ja miten voi olla rohkea, jos kaivaa esille jo valkoista lippua luovuttamisen merkiksi.

Miten voi taistella vetäytymistä vastaan. Miten kieroksi ihminen rakentaakaan kuvaa itsestään. Sillä on ISO nenä, mutta pienenpieni pää. Sen korvat ovat VALTAVAT  sekä jalat tallovat muut alleen. Mutta se on näkymätön, on vain yhdet silmät, jotka sen  näkevät. Tai niin se luulee. Hän on kaunis. Se ei saa silmiään irti hänen kasvoistaan. Hän valtaa sen ajatukset, palaa mieleen uudestaan ja uudestaan... Sielukkaat surullisen iloiset kasvot ja kaikennäkevät silmät. Tai niin se luulee. Mitä se tekisikään ilman hänen voimaansa, jota se kaipaa kuin happea. Punainen viiva sen alla, VIRHE se huutaa. Hänen lähellään se tuntee olonsa kaikella tavoin kauniiksi. Sanoja se ei osaa sanoa, mutta ei niitä tarvittaisikaan. Siellä missä se asustaa, ei ole sanoja. On vain on ja tunteet. Miten se osaisikaan sopeutua sanojen maailmaan. Aina kun se käyttää sanoja, ne tuntuvat menevän ihan nurin kurin sen tunteidensa kanssa. Kieli ei tottele halua eikä tunteita, kieli tottelee odotuksia ja häkellystä. Se haluaisi löytää hänet, nyt hän häilyy sen lähellä, mutta se ei aivan yletä... Se pelkää tippuvansa...

(mainoksen kuvan on piirtänyt yksi luokkalaiseni, ja minä ja veljeni teimme loput:))

On taas hetki siitä, kun viimeksi kirjoittelkin... Kani Kani vie suuresti energiaa ja aikaa:)

Mutta en valita! Se on ollut mielenkiintoinen projekti, omine vaikeuksineen ja onnistumisen hetkineen. 

Vielä on paljon töitä tehtävänä ja aika käy vähiin....

Mutta uskon silti, että saamme hienon näytelmän aikaan!

Suurimpia haasteita ovat auktoriteetti ja sen hankkiminen, saada luokkalaiseni heittäytymään sekä äänen 

käyttö isossa salissa...

Aikaisemmissa projekteissa ohjaajana on toiminut joku opettajista. 

Nyt heitä ohjaa yksi heidän luokkakavereistaan. Joten joskus sana ei meinaa mennä perille:) 

Onneksi olen silti päässyt hyvin pienellä! Olen kiitollinen, että he tottelevat noinkin hyvin.

Ja ovat jo aamulla aikaisin harjoittelemassa ja jaksavat pitkälle iltapäivään:) 

Välillä meinaa pinna katketa, joskus taas itkettää. Mutta onneksi yhtä usein huomaan hymyileväni ja

miettiväni kuinka hieno tästä vielä tulee. Olen myös ylpeä luokkalaisistani, ja itsestäni!

Siitä, kuinka jokainen meistä jaksaa eteenpäin, vaikka aina ei ihan helppoa olekkaan:) 

Olen myös oppinut pitämään omia puoliani. Aina ei voi toimia kiltisti ja myös muiden parasta ajatellen, tai huomaat jääneesi vähemmälle. Kaikki eivät pelaa puhtain kortein...

Vielä reilu viikko harjoituksia, sitten esitykset. Jonka jälkeen tuntuu tyhjältä, surulliselta ja myös 

helpottuneelta:)

Siinä välissä täytän myös 18v.... Paljon on kaikkea:D 

.

Tänään on paljon sanottavaa, mutta ei sanoja. Ongelmani on, etten ikinä saa ajatuksia järjestykseen. Jo silloin kun olin pienei, äitini pyysi usein selittämään asiat uudelleen. Koska kun itse tiesin mitä oli tapahtunut, hypin monen asian yli ja kerroin vain epäolennaisia asioita :D Sama ongelma minulla on edelleen.... Sen takia usein, jälkeenpäin tekstejä lukiessani, mietin että mitäköhän yritin tässäkin sanoa :D Mutta ehkä tämä blogi opettaa minua jäsentämään ajatuksiani ainakin jotenkin ymmärrettävälle tasolle.... 

Olen huomannut, että juoksen monenlaisissa tilanteissa pakoon. Ja teen sen niin tottumuksesta, että huomaan vasta jälkeenpäin! 

Olen toisin sanoen monenlaisissa tilanteissa pelkuri! Se on yleinen ongelma monilla.... Minun pitää opetella pitämään omia puoliani! Miten monesti päivässä mietin (pahoina päivinä...), että voiko elämässä luovuttaa? Antaa vain kaiken valua sormien välistä, vajota vällyihin ja unohtaa kaikki hoidettavat asiat! Joka kerta vain pitää kerätä itsensä ja painaa eteenpäin! 

Sitten on niitä hyviä päiviä! Jolloin Kaikki tuntuu satumaiselta. Tunnen itseni onnekaaksi. Jokainen hoidettava asia tuntuu lahjalta. Mietin kuinka ihanaa, että minulla ylipäänsä on tällainen mahdollisuus! 

Tänään kysyin äidiltä, mitä se on mieltä jos muuttaisin pian omilleni? Äiti totesi vain, että eihän sinulla ole rahaa vuokraan. Sanoin kuulleeni, että asumistukea voi saada jopa 80% vuokrasta, joten kyllä minulla olisi varaa aika moneen kuukauteen.... Ja voisin sitten hankkia töitä... Hän totesi vain "no ota selvää niistä vuokrista ja asunnosta..." :D Hihiiiii!! Tuntu hienolta, että on edes jonkinlainen hyväksyntä ajatukselle muutostani:)) Vaikka en ihan vielä muuttaisikaan.... Saa nyt nähdä;) 

Kiertelin tänään ikeassa, etsimme minulle kirjoituspöytää. Oli hassua, että mietimme mikä sopii nykyiseen huoneeseeni. Mutta myös asuntoon, mihin seuraavaksi muuttaisin..... (siis sitten tulevaisuudessa ;D) Tuntui jotenkin hyvin aikuiselta. Minullako tosiaan muka oma asunto mahdollisesti jo jonkin ajan kuluttua.... En uskalla toivoa liikaa! Mutta sen tiedän, että viimeistään lukion loputtua muutan omilleni.... (eli n. reilu vuoden kuluttua!!)

(huomasin ostamani hunajamelonin menneen huonoksi...höh...=/)

Miettikäähän. Olisi oma asunto. Koulun loputtua menisit OMAAN kotiin, pesisit aamun tiskit, laittaisit koneellisen pyykkiä pyörimään. Kävisit lähikaupassa ostamassa kukkakaalia, perunaa, porkkanaa ja cocos maitoa. Keittäisit niistä ihanaa sosekeittoa, maustaisit sitä hiukan chili pippurilla (vain sen verran, että se antaisi sopivasti makua...) Keittäisit teetä ja vajoaisit aivan OMAAN sohvaan lautasen ja kupin kanssa. Kuuntelisit musiikkia ja jalassasi olisi tietenkin ihanat villasukat<3 Keiton syötyäsi kaivaisit esille ihanan kirjan, tai jutustelisit ihanan ystävän kanssa... Vielä ennen nukkumaan menoa, laittaisit pyykit kuivumaan, että saisit seuraavana päivänä lempi paitasi kouluun päälle :) Nämä mielikuvat ovat kiusanneet minut uneen jo monena iltana :) 

Ostin ikeasta kaksi magneetti taulua. Olen jo pitkään haaveillut sellaisista! Niihin saan valokuvia, kortteja, elokuva-/ teatterilippuja.... Kaikkia ihania muistoja esille, hallitussa kaaoksessa!<3 Nam Nam :) Nyt vain kesän matkakuvia kehittämään.... Ja etsimään vanhoja valokuvia:)) 

Tänään asia on pomppinut monessa aiheessa.... Mutta olen onnellinen<3:)

 

Hassua, että vielä jokin aika sitten haaveilin siitä, että ystäväni (ja minä itsekkin tietenkin) asuisivat jo omillaan. Haaveilin kuinka viettäisimme iltaa jonkun heistä luona ja mukana olisi ihmisiä ketä en entuudestaan tuntisi:) Ja nyt se rupeaa toteutumaan! (itse edelleen vain haaveilen omasta kämpästä, mutta ehkä vielä....;)) Olin tänään luokkalaiseni asunnolla viettämässä iltaa, ja mukana oli mukavia ihmisiä, niitä keitä en entuudestaan tuntenut sekä vanhoja hyviä ystäviä :) Oli todella mukavaa:)
Viikko on sisältänyt kaikenlaista! Mutta loppuviimeksi se on ollut hyvin monipuolinen ja onnellinen. Olen ollut onnellinen itseni kanssa! Ja se on hieno asia:) Olen nauttinut ajasta itseni kanssa aivan erityisellä tavalla. Olen ollut kolmella ajotunnilla ja rakastan sitä! Olen aloittanut ohjausprojektin viimeinkin täydellä draivilla ja se on raskasta (muutama kyynelkin on jo projektin takia tirautettu.) Mutta rakastan sitäkin! Teatteri kahtena päivänä viikossa on aivan välttämätäön, ilman en jaksaiai kaikkea! Se on asia mitä viikolta aina odotan (on monia muitakin, mutta se onyksi ylivoimaisimmista. Toinen mitä odotan on pienet hetket kahvilassa, vain minä ja kahvikuppi:)
Tänään koulu alkoi vasta 13.00 ja silloinkin ensimmäisenä oli näytelmä harjoitukset! Minulla oli 11.00 ajotunti ja menin kaupunkiin jo kymmenen aikoihin. Oli ihanaa kun ei ollut kiire, oli aamulla saanut nukkua kunnolla ja hyvänen aika! Sain nauttia aamukahvini kahvilassa katsellen ihmisiä ja kuunnellen musiikkia:) Aurinko paistoi ja ajotunti sujui hyvin! Koulussa meillä oli viimeisenä liikuntaa,  joogaa. Ah nam nam :))
Kaiken kaikkiaan hyvä päivä! Yksi pienen pieni sana vain kuiskailee korvan takana. Stressi.

WOW-päivä

http://youtu.be/Im24zYmiSSo

Tänään meillä oli WOW-päivä, elikkäs koulumme osallistui Waldorf One World tapahtumaan taksvärkki päivävällä. Siinä ideana on erilaisilla tempauksilla, ympäri maailmaa, kerätä rahaa kolmansien maiden steinerkouluille ja sosiaalihankkeille. Viime vuonna tapahtumaan osallistui 150 steinerkoulua 14 eri maasta. Silloin kerätty rahasumma kasvoi jopa 300 000 euroon. Rahalla tänävuonna autetaan lapsia Keniassa pääsemään kouluun ja Brasiliassa elämään muunkin kuin rikoksen varjolla. Sekä autetaan vammaisia ihmisiä elämään ihmisarvoista elämää Georgiassa. Mielestäni tämä on aivan upea projekti!! Itse jäin kotiin siivoamaan, ja saan siitä sitten rahaa tuohon keräykseen.

Pesin siis tänään ikkunoita ja kuuntelin hyvää musiikkia. Tuo yllä oleva biisi jotenkin vain kolahti, kun kuulin sen tänään radiosta:)..... On ollut ihanan leppoisa päivä, ei ole tarvinnut ajatella sen kummempia, antaa vain musiikin viedä ja nauttia omasta rauhasta. Siivoaminen vie ihanasti ajatukset pois stressaavista asioista ja tulee ahkera olo! Nyt suihkuun ja sitten teatterille<3<3 Hyvä päivä!<3

Usko

Onko monimutkaisempaa asiaa maailmassa. Ainakaan minulle. Olisi niin helppoa sanoa että, kyllä, kyllä minä uskon! Mutta se ei ole minulle niin yksinkertainen asia. Usko on aivan upea asia, ja kunnioitan ihmisiä jotka uskovat täydestä sydämestään ilman sen suurempia perusteluja... Minulle siihen on jäänyt historiasta musta leima. Usko on minulle todella kaunis ja kultainen ajatus, mutta kirkko sen taustalla jotain ihmisenluomaa ja historiassa paljon pahaa aikaansaanut järjestö. Joten olen sen asian suhteen kahden tulen välissä.
Minulla on myös paha tapa miettiä asioita läpi, puhki ja pinoon... Joten en osaa vain heittäytyä sen vietäväksi. Kun olen kulkenut joissakin seurakunnan tapahtumissa kavereideni mukana, useinkin törmään asioihin joista mietin, että "voi hyvänen aika, ei kukaan voi ajatella vain ja ainoastaan yhdeltä kannalta ja noin kapealta alalta...." Mutta heti seuraava lause saa minut ajattelemaan, että "Totta!"
Enkä ikinä voisi kuvitella, että ns. "meidän uskonto" on ainoa oikea.... Kunnioitan kaikkia uskontoja ja haluaisin tutustua konkreettisesti kaikkiin, ennen kun sanon mikä niistä olisi se "oikein". Jos sellaista edes on.
Uskon ennemminkin jumaluuteen kuin yhteen ainoaan oikeaan jumalaan, joka rankaisee syntisiä ja on armias nöyrille ja anteeksi pyytäneille. Jumala merkitsee minulle rakkautta, rakkautta joka ympäröi meidät kaikki. Mikä vallitsee joka puolella. Jotain konkreettisempaa kuin Jumalhahmo taivaan korkeuksissa. Mutta usko ja Jumala ovat liian moniulotteinen asia käsitellä kirjaimin tai sanoin... Se on aina liian iso puettavaksi sanoiksi. Se asuu sydämessä ja on jotain turvallista ja rauhallista. Jotain joka on aina läsnä, vaikka sen välillä unohtaisimme.
Sana usko on hieno! Sen hienous on se, että kun uskoo mikä vain on mahdollista. Enkä tällä tarkoita pelkästään uskomista jumalaan tai jumaluuteen, vaan uskoa itseensä, uskoa maiilmaan, uskoa ihmisiin.... Usko mihinvain saa uskomattomia asioita aikaan! Joten kyllä minä uskon!

Toinen

(Kirjoitettu tänään kahvilassa paperille. Siirrän sen nyt vain sanasta sanaan tänne:)


Istun kahvilassa juoden kiinalaista teetä maidolla, hunajalla ja kaardemummalla maustettuna. Mietin eilen lukemaani Paulo Coelhon teosta, "Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin". Ja kyllä, se osui ja upposi:)
Huomasin hetken aikaa luettuani, että kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1993! Joten jo ajankohdalla on minulle merkitystä. Olen ollut tuolloin 1kk ikäinen ja isäni on täyttänyt 28 vuotta:)
Myös päähenkilön taistelut "toista" vastaan ovat juuri omiaan kuvaamaan ajatuksiani viimeajoilta.

Ai mitä tarkoitetaan puhuessa toisesta? Toinen on jokin, joka käskee meitä olla kuuntelematta mitä sydämellä on asiaa. Käskee ajatella järkevästi. Sen päämäärä on raha, menestys ja pysyvyys, jos sydän haluaa lentää vapaana. Se kehottaa tekemään "niin miten pitäisi tehdä..." Miksi pitäisi aina kuunnella järjen ääntä? Se on typerää, koska parhaitenhan ihminen tietää sydämessään, mikä on oikein ja mikä tuntuu hyvältä. Sydän tietää mitä me tarvitsemme, mitä juuri minä tarvitsen:) Joten unohtakaa toinen, ja etsikää oma minänne esiin ja antakaa sen ohjata eteenpäin. Se vasta on elämää:) Eikä jotain sinne päin!

Loppua kohden kirja ei enää niin minua puhutellut. Ehkä siksi, että henkilöt löysivät sielä jumalan, rakkauden ja rauhan. En osaa itse niihin vielä samaistua, joten kirja pitää lukea ehkä jonain päivänä uudelleen! Ehkä silloin olen itsekkin löytänyt oman minäni ja sitä kautta jumalan, rakkauden ja rauhan:)

"Mikä se toinen on?´ Häneltä kysytään.
`Toinen on se, jollaiseksi minut on opetettu,
mutta joka en ole minä. Toinen uskoo, että ihmisen tehtävä on
käyttää koko elämä miettien, miten kerätä rahaa niin,
ettei vanhana tarvitse kuolla nälkään. Toinen miettii ja pohtii
 alinomaan, ja huomaa olevansa elossa vasta, kun hänen päivänsä ovat lopussa.
 Silloin on jo liian myöhäistä.´
´Kuka sinä sitten olet?´
´Minä olen kuka tahansa meistä, jos vain kuuntelemme sydäntämme.
Ihminen, joka häikäistyy elämän mysteerin edessä, joka on avoin ihmeille ja joka iloitsee
 ja innostuu siitä, mitä tekee. Toinen vain pelkäsi pettymyksiä eikä siksi antanut
minun tulla esiin."

Paulo Coelho "istuin Piedrajoen rannalla ja itkin"

AGAIN AND AGAIN.....

Mansikkahilloa ja ruisleipää! Nam! Muilta osin asiat eivät sitten menekkään aivan putkeen. Näytelmä oli jo valittu ja tilattu. Luin jopa kyseisen romaanin tiistai keskiviikko välisenä yönä, ja tärisin! Niin innostuksesta kuin pelostakin :D Sen verran karmivia olivat tapahtumat:))) En saanut nukuttua, kun suunnittelin jo eri kohtauksien toteutusta kuin roolijakoakin....
Käsikirjoituksia ei kuulunut, joten soittelimme ja kyselimme niiden perään.... Ja silloin se läjähti päin näköä! Kyllä vain, me emme tule saamaan tekijänoikeuksia "KYMMENEN PIENTÄ NEEKERIPOIKAA" näytelmää varten!!!!
Turhauttaa, väsyttää ja vihastuttaa!!! Kaikki vaikutti niin lupaavalta.... Ja nyt onkin TAAS edessä etsintää, etsintää ja etsintää! Aikakin hupenee kokoajan!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mikä nyt neuvoksi? Huoh....

                                Tänään oli hyvä päivä:)

                                                    Tarviiko sitä muuta sanoakkaan:))

Monaco<3 Ja meri<3

En oo laittanut vielä uhtään kuvia meidän reissulta, joten täältä niitä nyt tulee:))

Ihana Nizan keskusaukio<3

Pariisi<3<3 Sinne haluan vielä uudelleen:))

Louvre, Louvre, Louvre!

Aurinko suuteli meitä!

Ensin aurinkoinen lämmin päivä. Tuntuu kuin mikään ei liikuisi. Makaamme sohvilla ja odotamme, että alkaisi tapahtua. Ensimmäiset vieraat saapuvat. Lähdemme perämoottoroidulla laiturilla järvelle, kilistelemme ja nauramme. Loputkin vieraat saapuvat ja pöytään kannetaan ihanaa maalais ruokaa, "lähi ruokaa" niinkuin puheessakin julistetaan. Vuorossa on seuraavaksi saunomista ja jutustelua. Kunnes aurinko laskee. Sytytämme ulkotulia, niin maalle kuin järvellekin. Ilma on aivan tyyni, lämmin ja vesi peilikirkas. Lähdemme soutaen järvelle ihailemaan sytytettyä kokkoa ja ilotulituksia. Ulkotulia on jokapuolella, koko pitkän rantaviivan mitalta ja lisäksi lyhtyjä puissa ja portailla. Tunnelma on taianomainen, kaunis. Sitten alkaakin jo elämä ladossa! Viritellään karokea ja heinäseipäistä rakennettu "baari" aukeaa:) Kaikki laulavat ja pitävät hauskaa, joka ikinen on hymy korvissa!
Kunnes lopulta puolenyön jälkeen vieraat alkavat pikku hiljaa lähteä. Jäljelle jäävät vain läheisimmät. Vanhemmat lähtevät nukkumaan, me nuoret vielä haluamme hiukan aikaa jatkaa. Kohtaan vilpittömyyttä, surua, rakkautta, iloa, hymyä, välittämistä.Välittämistä isolla V:llä! Huolehdimme toisistamme ja jokainen on yhtä tärkeä:) Jäihän se yö hiukan lyhyeksi, mutta sitäkin ikimuistoisemmaksi! Kiitos!

Fiktiota

Kirjoja, sarjoja ja elokuvia jotka ovat jääneet mieleen viime kesältä.

1. E. M. Forstersin kirjoittama "Maurice"

Kirja oli hyvä, mutta se jäi mieleen, ei niinkään kirjan tapahtumien ansiosta, vaan itse tämän tietyn kirjan  lähimenneisyyden takia.
Se on ollut mukana erilaisissa tilanteissa ja herättänyt ihmisissä, jotka ovat vaikuttaneet suuresti elämäni kulkuun viime aikoina, eriäviä mielipiteitä. Ja myös se, että luin kyseisen kirjan osittain monacossa, pariisissa ja nizzassa vaikuttaa. Itse kirjan ja sen julkaisemisen historiakin on mielenkiintoinen!

2. Elizabeth Gilbertin "EAT PRAY LOVE"

Viimeisin lukemani kirja. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Se kertoo kirjoittajastaan ja siitä kuinka hän selvisi vaikeista ajoista ja löysi oman rauhansa matkustamalla kolmessa eri maassa, italiassa (etsimässsä nautintoa), intiassa (etsimässä rauhaa ja jumalaa) ja indonesiassa (etsimässä tasapainoa) :) Inspiroivaa tekstiä, mutta ei liian raskasta lukea. Juuri sopivaa lomaluettavaa!

3. sitten yksi sarja "private practice" (suomennettuna "rakkauden anatomiaa")

Yksi kavereistani lainasi minulle kaksi ensimmäistä kautta, ja olen peruuttamattomasti koukussa :D
Tämä sarja kertoo Addison Montgomerystä tämän lähdettyä greyn anatomiasta:) Addisonille tehty oma sarja sijoittuu yksityiselle klinikalle jonka henkilökunta on kuin suurta perhettä ja he keskittyvät potilaisiinsakin ihmisinä.

Olen lukenut myös monta kevyempää kirjaa, kirjoja joita äitini kutsuu "roska romaaneiksi" :D Niissä yhteistä on romantiikka ja juoni joka toistaa itseään joka kirjassa! Mutta joskus on ihana lukea jotain niinkin pöhköä!:) 

4. ainoa elokuva joka nyt tulee kesältä mieleen, on taru sormusten herrasta "sormusten ritarit". Ensimmäinen kerta ja ensimmäinen leffa jonka näin kyseisestä trilogiasta. Olen lukenut kyseisen kirjan joskus, mutta leffat ovat jääneet näkemättä:)....

Kaikki on katoavaista

Jopa netti ja sitä kautta valmiit tekstit....-.-

Otetaanpa taas kerran alusta!
Ei se minun tauko sitten pitänytkään. Jouduin jokapäivä kieltämään iteäni tulemasta kirjoittamaan:) Mutta hyvä näin, nyt ainakin tiedän kirjoittavani itseni takia!:)

(sitten otsikkoon...)

En tiedä miksi ajattelen juuri nyt niin! En ole menettänyt enkä kadottanut mitään vähään aikaan. Jotenkin ajatus vain on iskostunut aivoihini. Vuokrannut sieltä yksiön.
 Elämässäni on tapahtunut paljon, ikääni nähden. Vanhempani ovat eronneet, isä mennyt uusiin naimisiin, olen vaihtanut peruskoulusta ylä-asteelle ja sieltä lukioon, olen harrastanut monen laista, näytellyt, tanssinut, olemme muuttaneet n. 10 kertaa, olen ollut kolmena kesänä kesätöissä ja monessa paikassa tetissä, ollut maatalousleirillä lypsämässä lehmiä, viljellyt viljaa, rakentanut leikkimökkiä, leiponut, reissannut niin vanhempien kanssa kuin nyt ensimmäistä kertaa "yksin", ollut vihainen, surullinen, rakastunut, ihastunut, iloinen, olen itkenyt, nauranut ja pelännyt. Ja silti olen aivan kokematon. Mitä elämä keksii seuraavaksi? Mitä se vie pois? Mitä se tuo tullessaan? Se on pelottavaa mutta myös kiehtovaa!

Kesä siirtyy syksyn tieltä, loma loppuu ja tuo koulun taas kuvioihin. Koulu tuo stressin mutta myös monet ystävät takaisin. Joidenkin tapaamista hiukan pelkään, joidenkin tapaamista tuskin jaksan odottaa!

Olen oppinut arvostamaan itseäni ihmisenä. Jos kaikki olisi hyvää, vain hyvää, ei osaisi arvostaa sitä mitä on. Jokainen kokemus kasvattaa, saa näkemään elämää taas hiukan uudessa valossa. Jokainen kokemus on osa sinua. Tärkeintä on vain antaa itselle mahdollisuus. Sille surulle, ilolle, rakkaudelle, vihalle (ehkä hankalin tunne minulla, rakkauden lisäksi...), intohimolle.... Mikä ikinä sitten sisälläsi asustaa milläkin hetkellä. Tai kaikille niille. Se tekee sinusta ihmisen,inhimillisen. Silmät auki ja korvat höröllä, avoimin mielin. Sillä jo oppii elämästä paljon!

kynnys

Kaksi viikkoa omasta elämästä, kaksi hienoa viikkoa. Elin kaksi kokonaista viikkoa vain ja ainoastaan itselleni. Olisi hienoa elää aina niin, välittämättä mitä toiset ajatteleva sinun tekemisistäsi ja tehdä vain jos siltä tuntuu. Nyt olen päättänyt yrittää sitä oikeassa elämässä. Joten tämä taitaa jäädä, ainakin vähäksi aikaa, viimeiseksi kirjoitukseski. En ole ikinä ollut varma, kirjoitanko tätä itselleni vai vain todistaakseni jotain. On aika pitää tauko:) Oman elämän jakaminen muille, vaikka kukaan ei sitä lukisiskaan, on aina riskialtista. Se saa sinut toivomaan, että edes joku ymmärtää, että on joku joka pitää sitä mielenkiintoisena. Jos kukaan ei sitä huomioi, se vain satuttaa.

Pidän omaa elämääni arvossa. Osaan arvostaa itseäni, mutta joskus se ulkoisista syistä horjuu. Jopa kaatuu. Elämässä on se ongelma, että kaikki hakevat tietynlaista huomiota. Voimat menevät sen etsimiseen. Siinä sitä ei sitten tajua, että huomioimalla muut saa itsekkin arvostusta osakseen.  Paineet ja odotukset vain tekevät elämästä kamalaa. Me itse teemme siitä raskasta elää. Jo pitkään sana joka on pyörinyt mielessäni on "miksi"?  Se on hyvä sana, jos sitä osaisi käyttää oikein:) Se on hyvä esittää itselle aina silloin tällöin, vaikka aivan arkisia asioita tehdessä. Mikä on syy, miksi juuri tämä. Silloin alkaa arvostaa asioita joita tekee sydämmestään ja karsimaan asioita jotka ovat vain tämän "elämän" asettamia velvollisuuksia.

Tärkeintähän on, että sinä itse pidät elämääsi mielenkiintoisena. Ja sitä se on ollut minulla ainakin viimeiset kaksiviikkoa:))

Nizza Nizza ja Nizza

Huomenna on suuri päivä! Astun suureen maailmaan aivan yksin! (jos mukaan ei lasketa ihanaa, rakasta ja tärkeää urpo ystävääni ;)<3) Suunnitelmissa oli alunperin inter-rail, mutta joskus elämä ei kulje suunnitellusti, joten yksi ystävistämme jäi joukosta (erinäisten ongelmien ja monenmonien vastoinkäymisten jälkeen päätimme että siitä reissusta kukaan ei tulisi selviämään hengissä. Päätös oli todella vaikea ja yritimme saada kaiken toimimaan monen monituista kertaa! Mutta jälkeenpäin ajatellen, se oli juuri oikea päätös!) ja päätimme tämän toisen kanssa lähteä katsastamaan Ranskaa:) Olemme pääasiassa Nizzassa, mutta käymme katsastamassa ainakin Pariisin ja Monacon:) Huihuihuihuihuiuuiuiuiui.......!!!! :) Tämä on niin YYYYYYYBER super hyper HIENOO!!!!!!!!!! Nyt vasta olen antanut itselleni luvan alkaa nauttimaan, iloitsemaan koko reissusta. Viimeisen vuoden aikana tuli niin monta takapakkia, että osittain odotin niin käyvän tälläkinkertaa.... Mutta toisin kävi!!!!!! Huomenna tähän aikaan istun ehkä jossain ihanassa merenranta ravintolassa nauttien lämpimästä merituulesta ja kaupungin valoista:))))) Syöden jotain todella ihanaa ranskalais keittiön gourmet ruokaa mahdollisesti kera lasillisen hyvää punaviiniä!! :) Oih<33 SE OIKEASTI ON TOTTA!! Kaksi viikkoa ilman että kukaan hengittää niskaan (paitsi tietenkin ihnainen merituuli ja auringon säteet, jotka kutittelevat mukavasti<33)  Kaksi kokonaista viikkoa tai paremminkin 15 päivää!!!!!!!!:)) Toivon että sen voimalla taas jaksan koulussa yhden raskaan lukuvuoden (ja olemmehan puhuneet ,että pakenemme samaisen ystäväni kanssa kahdeksantoista vuotis synttäreitäni johonkin hyvin kauas, esim Boraboralle ;D) Eli siis Heipähei Tampere! Heipähei Suomi ja Pian nähdään ihanainen Nizzani!!!!!!!<3333 :D

Unet

Olen alkanut nähdä unia, missä maistan erilaisia makuja. Se on todella kummallista ja usein aamulla en muista muuta kuin sen maun... Tai korkeintaan juuri sen tilanteen missä maistoin. Viime yönä näin unen vasta aivan aamusta, ja muistan sen kohtalaisen selkeästi. Siinä olin tapaamassa ystävää jota en ole vähään aikaan nähnyt. Juttelimme kaikenlaista ja hän otti minua kädestä kiinni. Kumarruin ja suutelin häntä, ja hän maistui mansikalle (syötyään juuri unessa mansikoita):) Se oli aikas hellyyttävä uni, ja kaikenlisäki maku oli todella intensiivinen. Aivan kuin olisin oikeasti maistanut, enkä vain unessa! Olen myös miettinyt pitkään ,näenkö värillisiä vai mustavalkoisia unia. Värilliset ovat hyvin harvinaisia, ja monet näkevät niitä vain harvoin. Tarkkaan en voi sanoa mitä näen, mutta aina jälkeenpäin minusta tuntuu että näen värillisiä.... Se voi johtua myös siitä, että jälkikäteen kuvittelen värit tapahtumiin olettamuksen pohjalta:)

Haluaisin aloittaa unipäiväkirjan pitämisen, mutta en ole aamuihminen ja ne pitäisi kirjoittaa heti aamusta ylös. Usein valitsen mieluummin muutaman minuutin lisää unta, kuin unien kirjoittamisen paperille! :D

Oikea kesäpäivä!

Ädillä ja veljellä oli syntymäpäivät jokin aika sitten, ja vihdoinkin kun olimme kotona kaikki samaan aikaan, päätimme lähteä niitä juhlistamaan:) <3 Minä ja veli halusimme syömään ja äiti halusi päästä käymään Myllyhermannin puutarhassa ylöjärvellä, joten teimme kompromissin ja menimme molempiin:) Kumpikaan reissu ei ollut pettymys!

                                                                                                                                                                                      Paikka oli uskomattoman kaunis, ja omistajat ovat nähneet sen eteen suunnattomasti vaivaa!! Suosittelen jokaiselle joka liikkuu ylöjärvelläpäin. Sisäänpääsy maksu oli 10e, mutta sen verran olimme valmiita tukemaan paikan omistajia!

...................................

ooooonnnnn vaan  hullu! Hamstraan töitä lisää, vaikka on tuollainen sää, ja monta ihanaa paikkaa viettää kesää....

                                     http://www.youtube.com/watch?v=0AN7cj3xc9M&feature=related

Juhannusyön taikaa

Ulkona tuoksui savu ja sateen raikastama kesäilma. Tuuli ravisteli hellästi koivuja ladon takana. Viritimme moottorin veneen perään, ja lähdimme rakkaalla "vispilällämme" järvelle:) Aurinko laski ja värjäsi kaiken vaalean lilaksi. Vesi oli tyyni edessä, takana se lainehti veneen säikyttämänä. Heittolassa kokko savusi hiljalleen, viimeisetkin ihmiset toivottelivat meille hyvät vaput, korjaten "juhannukset". Saapuessamme takaisin mökille, ladossa laulu jo raikasi ja ladon valot loistivat lämpimän kutsuvasti. Päätimme kuitenkin ensin pujahtaa savusaunan pimeään rauhaan.
Ajattelimme että parempi näin kuin tylsyyteen vajoaminen. Ihmettelen sitä nyt, kun mietin kaikkea tuota mitä meillä jo oli! Olimme kuin pahaiset teinipojat, hiippailimme metsien suojiin. En uskonut itsestäni löytyvän mitään tuonkaltaista....  No olihan sekin omalla tavallaan hauskaa, ja meidän neljän välinen kemia toimi kiistattomasti. Alkuun se lähensi meitä, loppuksi se ajoi meidät erilleen. Tiedän kuitenkin, että ei lopullisesti. Jokainen on joskus nuori ja hölmö, itselleen pitää vain antaa ajanmyötä anteeksi. Juhannus oli outo, kuin unta, mutta osa meidän yhteistä menneisyyttä. Se pelastaa siitä suuren osan!<3

Mummula, lapsuudenkoti ja kesämökki!

Pinkit kumpparit jalkaan ja luontoon:)

Nakastan metsäteitä! Niiden tunnelma on huikea.

Mökkimme lähellä on joki, ja luulen

että sen pinta on aina aivan tyyni.

Aivan kuin pinnan alla olisi toinen maailma!

 Äiti kertoo aina, kuinka tuossa mökissä asui vanha Saara, joka leipoi kuulemma maailman parhaita kaneli S:siä:)

Meillä on siis kullaalla mökki. Se on äitini mummula ja mummuni lastenkoti:) Joten noista seuduista tarinoita riittää! Se sijaitsee ihanien vanhojen metsien keskellä. Näissä metsissä on sammaloituneita isoja kiviä ja vanhoja komeita puita. Mökimme pihassa on vanha navetta ja suuli :)

Nyt on kesä, miksi siis taivaalla tummia pilviä ja ilma kostean painostava??

 Kevät oli monella tapaa hyvin rankka. Ihmissuhde kiemuroita, stressiä, menetyksiä ja  unelmia lytättiin. Ainoa ajatus mikä auttoi jaksamaan, oli siintävä kesäloma. Mutta tuntuu ettei aurinko ei saa tilaa paistaa. Ahdistaa elämä edessäpäin. Onko se tätä koko aikuis ikä?? Töitä, unta, töitä, unta, töitä, unta, stressiä, töitä, stressiä, töitä..... Ja sit jos kerran näkee kavereita, on niin väsynyt että puolet asioista menee ohi korvien. Ja miksi ihmiset ovat niin itsekeskeisiä?? Miten ihmiset eivät tajua!!!! Ovatko he pahoja tarkoituksella vai vain ajattelemattomia? Mihin katosivat huolettomuus, tämä hetki... Raastavinta on tunne, ettei kuulu mihinkään ja on vain vähän tiellä jokapaikassa. Mikään ei ole täysin MINUN omaani. Mutta ei tiedä mistä lähteä etsimäänkään. En tiedä jaksanko kantaa vastuuta itsestäni. En osaa pyytää apua, jos sitä tarvitsen. Olen aina ollut sellainen, jo pienenä. Usein olen aloittanut opettelemaan, mutta se tuntuu niin vieraalta että pian taas huomaan olevani samassa jamassa. En ole ikinä ollut sen takia pahemmassa pulassa, mutta pelkään että vielä jonain  päivänä.... Pelko. Miksi ihmisen pitää pelätä? Sehän on vain mielen tuotoksia. Usein asia jota pelkäät, osoittautuukin ihan helpoksi. Täällä missä olen, innostukseni lannistetaan väkisin. Maailmaa väitetään liian vakavaksi elämiseen. Koska tulee hellittämisen aika? Tulenko olemaan ikinä enää oikeasti hereillä ja pirteä? Olen niin pokki, että loppupäivästä töissä meinaavat jalat pettää alta. Ja tietenkään sitä ei saa näyttää, tai olen laiska. Mietin vain kokoajan miten saisin näyttämään, että olen tehnyt enemmän kuin oikeasti olenkaan, Kuinka kieroa!Tämän takia pidän itseäni laiskana, vaikka ei kai sillä ole väliä miten sen teen, kunhan tulee tehtyä. Sama asia se kai on, että näyttää tehdyltä, kuin tulee tehdyksi. Ainakin raivaus hommissa.  Illalla olen niin pokki, että olen liian väsynyt saadakseni unta ja asia vain pahenee seuraavana päivänä... Miksi on olemassa heikkouden tunne? Oikeastaan se on hyvin helppo selättää. Tekee vain asioita joista pitää.

Myönnetään, tänään oli kamala päivä. Eikä tästä pidä huolestua, ne on vain ajatuksia, mitkä työntää yleensä syrjään kaiken kauniin tieltä:) Leivoin tänään ihanaa suklaa piirakkaa<3 Nam! Ja äiti teki lihapullia:) Kävin myös kahvilla arnoldsissa töiden jälkeen. Oli ihanaa istua ja  katsella ihmisisä:) Rauhottua hetki.

Hiukan kesätöistä...(uusi yritys...)

Kirjoitin äsken pitkät pätkät kesätöistäni.... Olin jopa hyvin tyytyväinen tekstiin! Kun sitten olin julkaisemassa sitä, se vain katosi!!! JA NYT OTTAA PÄÄHÄN!!!!.... En jaksa enää aloittaa alusta, joten kerron nyt vain lyhyesti asian ytimen. Olen siis töissä rakennustyömaalla . Työ on rankkaa (hyvin fyysistä), aamut aikaisia ja päivät pitkiä (seitsemästä puoli neljään). Varsinkin viimeviikko helteessä, työhaalarit päällä, oli todella tappava!:) Olin viimekesänä samassa duunissa. Silloin vihasin aikaisia aamuja yli kaiken! Nyt olen oppinut jopa hiukan niistä nauttimaan:) Varsinkin viimeviikon lämpimät ja aurinkoiset aamut saivat minut hyvälle tuulelle<3 Työnkuvaani kuuluvat erilaiset "likaiset työt" joista työmiehille ei palkkaa makseta... Yleensä se on pihojen ja sisätilojen raivausta (roskien, tarpeettomien ja ylijäämä lautojen/tiilien/naulojen/muovien/styroksien ja muun roinan siiivoaminen pos tieltä). Hyvinä päivinä saatan päästä myös pesemään kaakeleita tai raapimaan maalimöykkyjä lattioista :D Onnekas olen myös siin ä suhteessa, että minulle puhutaan! :D Ai miten niin? No! Viime kesänä jouduin työmaalle, johon oli joutunut kaikki epäsosiaaliset yksilöt:) Olin tyytyväinen jos minulle sanottiin "moi" aamulla kun tulin ja "moimoi" iltapäivällä kun lähdin... Olinhan minä kaikenlisäksi naispuolinen (ainoa sellainen), eli se kummajainen! Ja vielä alaikäinen, tyttö vasta!! Olihan se nyt shokki kerrakseen! pitäähän se ymmärtää :D Mutta nyt en ole ainoa nainen, ja myös miespuoliset uskaltavat minulle puhua:)

Työ on myöskin terapeuttista. On ihanaa vain antaa ajatusten lentää ja unelmien vallata mielen, aikakin kulekee silloin nopeammin. Olen myös löytänyt työstä yhtäläisyyksiä omaan elämääni. Tunne, kun lähtee selvittämään esimerkiksi muurareiden jälkeen jättämää sekasortoa ( he ovat pahimpia! Roskat, laudat, tiilet, muovit jne... ovat kaikki aivan sikin sokin ja päällekkäin yhtenä isona kasana suurella alueella..) on aivan samanlainen kun kohtaa ongelmia elämässä! Hiukan turhautunut ja epätietoinen... Mistä mun kannattaisi aloittaa? Mitä ihmettä mä teen, mitä ensin? En ikinä saa tätä selvitettyä!... Ja sitä rataa:) Mutta kun vaan rohkeesti alottaa, lajittelee tavarat omiin kasoihin.. Laudat tuohon ja tiilet vaikka tänne... Siitä ne on helppo viedä paikoillensa!:) Huvittavinta on kuitenkin se, että hetkenpäästä siihen paikalle tulee pinnoittajat, ja kukaan ei voisi ikinä edes arvata, että juuri sen hetkisitten siivosin...:) Ajatus joka helpottaa, on tieto siitä, että seuraavalla kerralla se ei ole niin vaikea kohde, kuin mitä se olisi ollut. Ellen olisi sitä jo kerran siivonnut:)

Irti

Joskus on vaikeampaa päästää irti kuin pitää kasassa. Se vaatii rohkeutta tekijältään... On hyvä oppia kuuntelemaan itseään, ja kun tuntuu ettei enää jaksa on hyvä hellittää.

On ihanaa omistaa äiti, joka tukee kun on vaikeaa, jaksaa kuunnella ja neuvoa, antaa minun tehdä omat virheeni mutta ei koskaan hylkää. Jos olen aivan umpikujassa hän hellästi ohjaa oikeaan suuntaan, mutta ei koskaan halua tehdä päätöksiä täysin puolestani. Antaa minulle aina oman mahdollisuuden. Kannustaa pitämään puoliani ja kertoo minulle synkällä hetkellä että olen uskomaton. Kertoo myös jos olen toiminut ajattelemattomasti. Kehottaa aina olemaan suora ja rehellinen. Hän auttaa näkemään maailman mahdollisuuksien maailmana ja avartamaan katsettani. Ei ole olemassa vain yhtä tai kahta puolta. Täällä mikään ei ole mahdotonta jos vain niin uskoo.

Jokainen hetki on tärkeä! Jokainen vastoinkäyminen kasvattaa ihmisenä! Jokainen onnen hetki on kultaakin tärkeämpi! Mitään näistä ei pidä karttaa, jokainen niistä on elämää.

Kiiltokuvia

Olemme nyt asuneet nykyisessä asunnossamme kohta kolme vuotta, mutta silti vieläkin kaapissani oli avaamaton laatikko. En muistanutkaan yhtään mitä se pitää sisällään! Sieltä löysin minun vanhat kirjepaperini, muutaman penaalin ja kaiken huipuksi vanhat paperinukkeni ja kiiltokuvani. Olin jo unohtanut niiden olemassa olon.
 Kun olin pieni, mummuni oli pelastusarmeijan kirpputorilla töissä. Hän oli pomoltaan saanut luvan ottaa palkkansa päälle sieltä tavaraa, jos vain sattui löytämään. Meille lapsille se oli oikea mekka! Oli aina mukavaa päästä auttamaan mummua tuonne kirpputorille. Sieltä löytyi aina kaikkea ihanaa. Tuolta ovat peräisin myös vanhat kiiltokuvani:) Niitä on sadoittan, osa ovat jo hiukan rypistyneet ja jotkin menneet ihan rikkikin. Mutta niitä on kaikenlaisia! Uusia, vanhoja, kukallisias, värikkäitä, niin vanhojen autojen kuvia kuin kuvia grimmin saduista tai nallepuhista. Olen viimeiset kaksi päivää vain käynyt niitä läpi, ja kerännyt kaikkein hienoimpia yhteen paikkaan:) Olen myös huomannut, että pidän kaikista vanhimmista eniten.

KESÄ!

Kesästä tulee ensimmäisenä mieleen kesämökki, savusauna, kesä illat, auringonlaskut, kesäsateet, linnunlaulu. Joskus pieninä, serkkujen kanssa, me uimme mökillä välillä kahdeksankin tuntia päivässä. Välillä vain juostiin saunaan ja syömään ja taas mentiin. Viikonloppuna kävelin vuosien aikana jo tutuksi käyneillä pelloilla mökkimme läheisyydessä. Aurinko paistoi ja tuuli puhalsi kevyesti, olo oli kuin omistaisin koko maailman:) Se oli vielä kummallista, koska samalla tunsin itseni hyvin pieneksi. Joku minulle sanoi kerran, että se olo on nuorilla yleinen. Mutta odotas vaan muutama vuosi ja se katoaa.... Mietin itsekseni, että miksi sen pitäisi?? Tuo tunnehhan syntyy silloin, kun saa työntää arjen stressin sivuun, vaikka vain pieneksikin hetkeksi. Tai kun on tapahtunut jotain ihanaa, kun hetken kauneus on saanut sinut pysähtymään. Silloinhan kaikki on mahdollista!Jos niin kumminkin käy, siinä tapauksessa en halua ikinä kasvaa aikuiseksi:)
Tällä hetkellä kesä on minulle myös aika iso stressin lähde.... Ihanasta matkasta onkin syntynyt kunnollinen soppa. En ole enää varma, olemmeko me kolme lähtiää samalla aaltopituudella? Minulle tärkeintä on aina ollut asioista puhuminen, ja niiden selvittäminen. Mutta kaikille se ei ole yhtä helppoa ja tärkeää, ja silloin asiat yrirtetään työntää sivuun ja unohtaa. Minulta se ei kuitenkaan onnistu, ja en pysty niin vaan antaa asioiden olla... Voi olla myös, että etsimme matkalta eri asioita. Se on ainakin selvää, että helppoa se ei tule olemaan! Olen matkaan lähtiöistä myös ehkä käytännöllisen, ja otan huomioon myös asioita jotka voivat olla uhka/ vaara/ ongelma kohtia tulevalla matkallamme. Olen itse siitä tyytyväinen, mutta kun kaksi muuta ajattelevat matkan onnistuvan sillä, että rinkka selkään ja menoksi. Se on osittain hieno asenne sekin, ja kannatan sitä usein itsekkin. Mutta pitää myös tajuta, että me olemme kolme nuorta tyttöä jotka ovat lähdössä ensimmäistä kertaa eurooppaan ihan keskenämme. Ei me oikeasti tiedetä siitä mitään etukäteen, ja kyllä meillä pitää olla tiedossa yöpymispaikkoja, vaarallisimpia kohteita, matkasuunnitelma tai jos passi viedään, mitä silloin pitää tehdä!
No katsotaan miten käy. Onneksi ei se maailma siihen kaadu:) eurooppa pysyy ainakin toistaiseksi paikallaan, ja tässä on kuitenkin vielä aikaa saada asiat käsiteltyä. Ja onhan nyt jo kohta kesä!! Silloin ei murehdita liikoja:))

Kun saisi tehdä ihan mitä ikinä haluaakin......

Tuntuu että tällä hetkellä kaikki on päälaellaan. Kaikki suunniteltu on yhtäkkiä aivan nurinkurin ja kaikki tuttu ja turvallinen tuntuu epämiellyttävältä. Ihmiset joista välitän, toimivat aivan kummallisesti.... Ihan kun olisin herännyt joku aamu aivan väärään paikkaan.

Silloin kun ei ole aikaa tai mahdollisuutta, mieleen tulee mitä ihanimpia ideoita. Mutta kun saisi tehdä ihan mitä vain ikinä keksii, ei sitten minkäänlaista ideaa... Lukiossamme on kolmannella luokalla pakollinen päättötyön kurssi. Idea on siinä, että jokainen saa tehdä jonkin projektin, mikä itseään kiinnostaa. Kunhan tekee sen valmiiksi asti. Tekeleistä pidetään näyttely, sekä koululaisille että vanhemmille ja tuttaville:) Vuosien aikana olen nähnyt entisöityjä huonekaluja, maalauksia, sarjakuvia, kirjoja,  vaatemallistoja, sisustus suunnitteluja, erilaisia diplomeja, tanssikoreokrafioita ja ohjattuja näytelmiä....
Itselläni olisi kiinnostusta ohjata ensivuoden näytelmä. Siitä on muutama muukin kiinnostunut ja itselläni on kesä aikas täynnä. Työt pitäisi aloittaa VIIMEISTÄÄN kesällä, joten voi olla että tästä joudun luopumaan...=/ Mietin pitkään myös ihmisvartaloiden maalaamista. Pidän maalaamisesta ja haluaisin kehittyä siinä, joten tämä olisi täydellinen vaihtoehto. Mutta jokin silti tökkii.... Haluaisin kokeilla jotain mitä en ikinä muuten tulisi tekemään, mutta en juuri nyt keksi mitään. En silti mitään liian luontoni vastaista, jotta en jättäisi sitä kesken ja että kiinnostuskin pysyisi mahdollisimman pitkään:) Toivon jonkinlaista valaistumis kokemusta!:)

Sukulaiset

Olen aina ollut ihminen joka haluaisi ison ja keskenään läheisen suvun! Olisi ihanaa jos olisi tätejä ja setiä, enoja ja serkkuja joille voisi mennä vaikka kesää viettämään... Mutta tasan eivät ole menneet onnen lahjat! :) Minun sukuni on pieni, niin isän ja äidin puolelta ja kaikkea muuta kun läheinen... Olemme levittäytyneet laajalle, suurin osa ruotsiin, ja pidämme hyvin vähän yhteyttä toisiimme.
Silloin harvoin kun tätänykyä kerkiän mummulassa käydä, se on hauskaa ja nautin siitä suunnattomasti :) Olin noin viiden, kun ensiimäisen kerran sain yksin mennä linja-autolla poriin mummua moikkaamaan. Se oli upeaa! Minulla oli hyvin suuri olo, kun sain ihan yksin matkustaa pitkän matkan poriin saakka. Mummu aina hemmotteli ja osti kaikkea hyvää. Käytiin pyöräilemässä paljon ja joskus minun serkutkin tulivat käymään ja se jos mikä oli juhlaa!:) Ja kun tuli kotiin lähdön aika, menin mummulan vaatekomeroon piiloon, ettei kukaan vain löytäisi ja voisin vielä jäädä.
Kerran olin sielä hoidossa, kun vanhempani olivat häissä. He olivat luvanneet, että saisin jäädä vielä muutamaksi päiväksi. Jostain syystä jouduinkin lähtemään kotiin jo seuraavana päivänä. Sain kamalan raivokohtauksen (joka oli minulle todella harvinaista :D) ja huusin aina häijäälle asti :D Kun pääsin kotiin, soitinkin jo mummulle seuraavan päivän linja-auto aikatauluista. Olin saanut luvan lähteä takaisin:)) Jos olisin saanut luvan, olisin vaikka muuttanut mummulaan:)
Nykyään käyn sielä aivan liian harvoin, mutta kun käyn ja saan kuulla tarinoita mummun ja äidin lapsuudesta ja nuoruudesta. Muistan miksi en joskus olisi halunnut ollenkaan lähteäkkään:) 

Kevät:)

Kevät on silloin tulossa kun teatterin jälkeen on vielä valoisaa!:) Eli harrastan teatteria,  se on kaksi kertaa viikossa ja loppuu aina puoli kahdeksalta. Talvisin on aina piemeää kun lähden kotiin, mutta nyt on vielä siihenkin aikaan ihan valoisaa:)<3 Kävelin tänään päivällä ystäväni kanssa koulusta kaupunkiin. Oli ihanaa, kun aurinko paistoi ja oli jo hetken aikaa ihan lämmintä. Odotan kesää jo kamalasti! Jos kaikki menee hyvin, siitä on tulossa elämäni kesä! Ei kovin levollinen tai rauhallinen, mutta taatusti ikimuistoinen. Pääsen Lontooseen, rakastavaisten Pariisiin, Veronaan katsomaan Romeon ja Julian parveketta, Roomaan taiteen ja histosian juurille sekä moneen muuhun ihanaan paikkaan! On vain raskasta olla alaikäinen, on vastuussa niin monelle muullekkin tekemisistään. Ja varsinkin kun on porukan ainoa.... Joudun todistelemaan olenko tarpeeksi kypsä. Ei siinä ole mitään vikaa, mutta alan pian itsekkin epäillä... Ja se jos mikä on raskasta. Sanoinkin tänään että kun seison Lontoon lentokentällä, huokaisen  halpotuksesta. Silloin vasta voin olla varma että olen oikeasti lähtenyt yhtään mihinkään.
Mutta siihen asti voin vain yrittää järjestää asiat kaikkien kannalta parhain päin!

Alku sanat

Pitkään ajattelin,että en tule ikinä kirjoittamaan blogia. Aloin  kuitenkin seurata muutamaa blogia ja pikku hiljaa jäin koukkuun.  Aloitin jo kerran eräälle toiselle sivustolle, mutta onnistuin vain sekoittamaan kaiken, ja lopulta poistin koko blogin vahingossa.... Harmitti hiukan, mutta päätin kokeilla  toisenkin kerran ja toivottavasti paremalla menestyksellä:) Mietin nimeä pitkään autossa matkalla vuokattiin, laskettelu hississä noustessani ylös vaaralle ja laskiessani alas auringon paistaessa ja lumen kimallellessa... Keksin sen lukiessani Tommy Tabermannin runoja:) Etsin oikeastaan Tommyn yhtä kirjoitelmaa joka oli jäänyt äidinkielen tunnilta mieleen, mutta löysinkin itseni lukemasta hänen runojaan:) Olen aina pitänyt tuulesta. Etenkin lempeistä kesätuulista ja merituulista. Joten kiinnitin tähän lauseeseen paljon huomiota jo silloin. Mutta se tuli mieleeni vasta nyt, kun pähkäilin nimen kanssa.
Pidän lukemisesta ja luen kaikenlaisia kirjoja, ihan klassikko nuortenkirjoista Dan Browniin, mutta en ole ikinä oikein jaksannut runoista kiinnostua. Joten se jo yllätti, että vietin noiden runojen parissa lähes kaksi tuntia:) Ehkä voisin harkita siirtymistä runoihin... Koska tuntuu että kokoajan on vähemmän ja vähemmän aikaa kirjoille. Runot ovat tarpeeksi lyhyitä, niitä voisi lukea melkein missä vain pienenkin tauon tullen. Tai ehkäpä sille on syynsä, että en ole tähänkään asti lukenut niitä... No elämä näyttää miten käy:)
Joku kysyi minulta joskus, että mitä minä pakenen kirjoihin? Meinaan niihin aikoihin vietin todella paljon aikaa kirjojen ääressä... Kyllä se auttaa unohtamaan stressin ja kaiken muunkin mikä painaa mieltä, mutta mielestäni en pakene vaan olen ennemminkin saanut niistä enemmän sisältöä elämääni. Ihan käytännön tietoa ja kaiken tärkein on mielikuvitus. Kun olimme veljeni kanssa pieniä, emme saaneet katsoa tv:stä kuin muutamaa ohjelmaa. Mutta sen sijaan äiti luki meille paljon. Sitten leikittiin hahmoja tai tapahtumia mitä kirjoissa oli ollut! Edelleenkin minulle on tärkeää että olen lukenut ensin kirjan ennenkun katson siitä elokuvaa, jos katson ollenkaan. Silloin saa itse muodotaa tapahtumat ja henkilöt mielessään. Ja se on lukemisessa kaikkein hienointa! Olen todellisuudessa järki ihminen, mutta kirjojen avulla saan tuntea ja kokea kaikkea mitä en edes itse osaisi kuvitella:)