Kirjoitin äsken pitkät pätkät kesätöistäni.... Olin jopa hyvin tyytyväinen tekstiin! Kun sitten olin julkaisemassa sitä, se vain katosi!!! JA NYT OTTAA PÄÄHÄN!!!!.... En jaksa enää aloittaa alusta, joten kerron nyt vain lyhyesti asian ytimen. Olen siis töissä rakennustyömaalla . Työ on rankkaa (hyvin fyysistä), aamut aikaisia ja päivät pitkiä (seitsemästä puoli neljään). Varsinkin viimeviikko helteessä, työhaalarit päällä, oli todella tappava!:) Olin viimekesänä samassa duunissa. Silloin vihasin aikaisia aamuja yli kaiken! Nyt olen oppinut jopa hiukan niistä nauttimaan:) Varsinkin viimeviikon lämpimät ja aurinkoiset aamut saivat minut hyvälle tuulelle<3 Työnkuvaani kuuluvat erilaiset "likaiset työt" joista työmiehille ei palkkaa makseta... Yleensä se on pihojen ja sisätilojen raivausta (roskien, tarpeettomien ja ylijäämä lautojen/tiilien/naulojen/muovien/styroksien ja muun roinan siiivoaminen pos tieltä). Hyvinä päivinä saatan päästä myös pesemään kaakeleita tai raapimaan maalimöykkyjä lattioista :D Onnekas olen myös siin ä suhteessa, että minulle puhutaan! :D Ai miten niin? No! Viime kesänä jouduin työmaalle, johon oli joutunut kaikki epäsosiaaliset yksilöt:) Olin tyytyväinen jos minulle sanottiin "moi" aamulla kun tulin ja "moimoi" iltapäivällä kun lähdin... Olinhan minä kaikenlisäksi naispuolinen (ainoa sellainen), eli se kummajainen! Ja vielä alaikäinen, tyttö vasta!! Olihan se nyt shokki kerrakseen! pitäähän se ymmärtää :D Mutta nyt en ole ainoa nainen, ja myös miespuoliset uskaltavat minulle puhua:)
Työ on myöskin terapeuttista. On ihanaa vain antaa ajatusten lentää ja unelmien vallata mielen, aikakin kulekee silloin nopeammin. Olen myös löytänyt työstä yhtäläisyyksiä omaan elämääni. Tunne, kun lähtee selvittämään esimerkiksi muurareiden jälkeen jättämää sekasortoa ( he ovat pahimpia! Roskat, laudat, tiilet, muovit jne... ovat kaikki aivan sikin sokin ja päällekkäin yhtenä isona kasana suurella alueella..) on aivan samanlainen kun kohtaa ongelmia elämässä! Hiukan turhautunut ja epätietoinen... Mistä mun kannattaisi aloittaa? Mitä ihmettä mä teen, mitä ensin? En ikinä saa tätä selvitettyä!... Ja sitä rataa:) Mutta kun vaan rohkeesti alottaa, lajittelee tavarat omiin kasoihin.. Laudat tuohon ja tiilet vaikka tänne... Siitä ne on helppo viedä paikoillensa!:) Huvittavinta on kuitenkin se, että hetkenpäästä siihen paikalle tulee pinnoittajat, ja kukaan ei voisi ikinä edes arvata, että juuri sen hetkisitten siivosin...:) Ajatus joka helpottaa, on tieto siitä, että seuraavalla kerralla se ei ole niin vaikea kohde, kuin mitä se olisi ollut. Ellen olisi sitä jo kerran siivonnut:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti