Aurinko suuteli meitä!

Ensin aurinkoinen lämmin päivä. Tuntuu kuin mikään ei liikuisi. Makaamme sohvilla ja odotamme, että alkaisi tapahtua. Ensimmäiset vieraat saapuvat. Lähdemme perämoottoroidulla laiturilla järvelle, kilistelemme ja nauramme. Loputkin vieraat saapuvat ja pöytään kannetaan ihanaa maalais ruokaa, "lähi ruokaa" niinkuin puheessakin julistetaan. Vuorossa on seuraavaksi saunomista ja jutustelua. Kunnes aurinko laskee. Sytytämme ulkotulia, niin maalle kuin järvellekin. Ilma on aivan tyyni, lämmin ja vesi peilikirkas. Lähdemme soutaen järvelle ihailemaan sytytettyä kokkoa ja ilotulituksia. Ulkotulia on jokapuolella, koko pitkän rantaviivan mitalta ja lisäksi lyhtyjä puissa ja portailla. Tunnelma on taianomainen, kaunis. Sitten alkaakin jo elämä ladossa! Viritellään karokea ja heinäseipäistä rakennettu "baari" aukeaa:) Kaikki laulavat ja pitävät hauskaa, joka ikinen on hymy korvissa!
Kunnes lopulta puolenyön jälkeen vieraat alkavat pikku hiljaa lähteä. Jäljelle jäävät vain läheisimmät. Vanhemmat lähtevät nukkumaan, me nuoret vielä haluamme hiukan aikaa jatkaa. Kohtaan vilpittömyyttä, surua, rakkautta, iloa, hymyä, välittämistä.Välittämistä isolla V:llä! Huolehdimme toisistamme ja jokainen on yhtä tärkeä:) Jäihän se yö hiukan lyhyeksi, mutta sitäkin ikimuistoisemmaksi! Kiitos!

Fiktiota

Kirjoja, sarjoja ja elokuvia jotka ovat jääneet mieleen viime kesältä.

1. E. M. Forstersin kirjoittama "Maurice"

Kirja oli hyvä, mutta se jäi mieleen, ei niinkään kirjan tapahtumien ansiosta, vaan itse tämän tietyn kirjan  lähimenneisyyden takia.
Se on ollut mukana erilaisissa tilanteissa ja herättänyt ihmisissä, jotka ovat vaikuttaneet suuresti elämäni kulkuun viime aikoina, eriäviä mielipiteitä. Ja myös se, että luin kyseisen kirjan osittain monacossa, pariisissa ja nizzassa vaikuttaa. Itse kirjan ja sen julkaisemisen historiakin on mielenkiintoinen!

2. Elizabeth Gilbertin "EAT PRAY LOVE"

Viimeisin lukemani kirja. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Se kertoo kirjoittajastaan ja siitä kuinka hän selvisi vaikeista ajoista ja löysi oman rauhansa matkustamalla kolmessa eri maassa, italiassa (etsimässsä nautintoa), intiassa (etsimässä rauhaa ja jumalaa) ja indonesiassa (etsimässä tasapainoa) :) Inspiroivaa tekstiä, mutta ei liian raskasta lukea. Juuri sopivaa lomaluettavaa!

3. sitten yksi sarja "private practice" (suomennettuna "rakkauden anatomiaa")

Yksi kavereistani lainasi minulle kaksi ensimmäistä kautta, ja olen peruuttamattomasti koukussa :D
Tämä sarja kertoo Addison Montgomerystä tämän lähdettyä greyn anatomiasta:) Addisonille tehty oma sarja sijoittuu yksityiselle klinikalle jonka henkilökunta on kuin suurta perhettä ja he keskittyvät potilaisiinsakin ihmisinä.

Olen lukenut myös monta kevyempää kirjaa, kirjoja joita äitini kutsuu "roska romaaneiksi" :D Niissä yhteistä on romantiikka ja juoni joka toistaa itseään joka kirjassa! Mutta joskus on ihana lukea jotain niinkin pöhköä!:) 

4. ainoa elokuva joka nyt tulee kesältä mieleen, on taru sormusten herrasta "sormusten ritarit". Ensimmäinen kerta ja ensimmäinen leffa jonka näin kyseisestä trilogiasta. Olen lukenut kyseisen kirjan joskus, mutta leffat ovat jääneet näkemättä:)....

Kaikki on katoavaista

Jopa netti ja sitä kautta valmiit tekstit....-.-

Otetaanpa taas kerran alusta!
Ei se minun tauko sitten pitänytkään. Jouduin jokapäivä kieltämään iteäni tulemasta kirjoittamaan:) Mutta hyvä näin, nyt ainakin tiedän kirjoittavani itseni takia!:)

(sitten otsikkoon...)

En tiedä miksi ajattelen juuri nyt niin! En ole menettänyt enkä kadottanut mitään vähään aikaan. Jotenkin ajatus vain on iskostunut aivoihini. Vuokrannut sieltä yksiön.
 Elämässäni on tapahtunut paljon, ikääni nähden. Vanhempani ovat eronneet, isä mennyt uusiin naimisiin, olen vaihtanut peruskoulusta ylä-asteelle ja sieltä lukioon, olen harrastanut monen laista, näytellyt, tanssinut, olemme muuttaneet n. 10 kertaa, olen ollut kolmena kesänä kesätöissä ja monessa paikassa tetissä, ollut maatalousleirillä lypsämässä lehmiä, viljellyt viljaa, rakentanut leikkimökkiä, leiponut, reissannut niin vanhempien kanssa kuin nyt ensimmäistä kertaa "yksin", ollut vihainen, surullinen, rakastunut, ihastunut, iloinen, olen itkenyt, nauranut ja pelännyt. Ja silti olen aivan kokematon. Mitä elämä keksii seuraavaksi? Mitä se vie pois? Mitä se tuo tullessaan? Se on pelottavaa mutta myös kiehtovaa!

Kesä siirtyy syksyn tieltä, loma loppuu ja tuo koulun taas kuvioihin. Koulu tuo stressin mutta myös monet ystävät takaisin. Joidenkin tapaamista hiukan pelkään, joidenkin tapaamista tuskin jaksan odottaa!

Olen oppinut arvostamaan itseäni ihmisenä. Jos kaikki olisi hyvää, vain hyvää, ei osaisi arvostaa sitä mitä on. Jokainen kokemus kasvattaa, saa näkemään elämää taas hiukan uudessa valossa. Jokainen kokemus on osa sinua. Tärkeintä on vain antaa itselle mahdollisuus. Sille surulle, ilolle, rakkaudelle, vihalle (ehkä hankalin tunne minulla, rakkauden lisäksi...), intohimolle.... Mikä ikinä sitten sisälläsi asustaa milläkin hetkellä. Tai kaikille niille. Se tekee sinusta ihmisen,inhimillisen. Silmät auki ja korvat höröllä, avoimin mielin. Sillä jo oppii elämästä paljon!

kynnys

Kaksi viikkoa omasta elämästä, kaksi hienoa viikkoa. Elin kaksi kokonaista viikkoa vain ja ainoastaan itselleni. Olisi hienoa elää aina niin, välittämättä mitä toiset ajatteleva sinun tekemisistäsi ja tehdä vain jos siltä tuntuu. Nyt olen päättänyt yrittää sitä oikeassa elämässä. Joten tämä taitaa jäädä, ainakin vähäksi aikaa, viimeiseksi kirjoitukseski. En ole ikinä ollut varma, kirjoitanko tätä itselleni vai vain todistaakseni jotain. On aika pitää tauko:) Oman elämän jakaminen muille, vaikka kukaan ei sitä lukisiskaan, on aina riskialtista. Se saa sinut toivomaan, että edes joku ymmärtää, että on joku joka pitää sitä mielenkiintoisena. Jos kukaan ei sitä huomioi, se vain satuttaa.

Pidän omaa elämääni arvossa. Osaan arvostaa itseäni, mutta joskus se ulkoisista syistä horjuu. Jopa kaatuu. Elämässä on se ongelma, että kaikki hakevat tietynlaista huomiota. Voimat menevät sen etsimiseen. Siinä sitä ei sitten tajua, että huomioimalla muut saa itsekkin arvostusta osakseen.  Paineet ja odotukset vain tekevät elämästä kamalaa. Me itse teemme siitä raskasta elää. Jo pitkään sana joka on pyörinyt mielessäni on "miksi"?  Se on hyvä sana, jos sitä osaisi käyttää oikein:) Se on hyvä esittää itselle aina silloin tällöin, vaikka aivan arkisia asioita tehdessä. Mikä on syy, miksi juuri tämä. Silloin alkaa arvostaa asioita joita tekee sydämmestään ja karsimaan asioita jotka ovat vain tämän "elämän" asettamia velvollisuuksia.

Tärkeintähän on, että sinä itse pidät elämääsi mielenkiintoisena. Ja sitä se on ollut minulla ainakin viimeiset kaksiviikkoa:))