kynnys

Kaksi viikkoa omasta elämästä, kaksi hienoa viikkoa. Elin kaksi kokonaista viikkoa vain ja ainoastaan itselleni. Olisi hienoa elää aina niin, välittämättä mitä toiset ajatteleva sinun tekemisistäsi ja tehdä vain jos siltä tuntuu. Nyt olen päättänyt yrittää sitä oikeassa elämässä. Joten tämä taitaa jäädä, ainakin vähäksi aikaa, viimeiseksi kirjoitukseski. En ole ikinä ollut varma, kirjoitanko tätä itselleni vai vain todistaakseni jotain. On aika pitää tauko:) Oman elämän jakaminen muille, vaikka kukaan ei sitä lukisiskaan, on aina riskialtista. Se saa sinut toivomaan, että edes joku ymmärtää, että on joku joka pitää sitä mielenkiintoisena. Jos kukaan ei sitä huomioi, se vain satuttaa.

Pidän omaa elämääni arvossa. Osaan arvostaa itseäni, mutta joskus se ulkoisista syistä horjuu. Jopa kaatuu. Elämässä on se ongelma, että kaikki hakevat tietynlaista huomiota. Voimat menevät sen etsimiseen. Siinä sitä ei sitten tajua, että huomioimalla muut saa itsekkin arvostusta osakseen.  Paineet ja odotukset vain tekevät elämästä kamalaa. Me itse teemme siitä raskasta elää. Jo pitkään sana joka on pyörinyt mielessäni on "miksi"?  Se on hyvä sana, jos sitä osaisi käyttää oikein:) Se on hyvä esittää itselle aina silloin tällöin, vaikka aivan arkisia asioita tehdessä. Mikä on syy, miksi juuri tämä. Silloin alkaa arvostaa asioita joita tekee sydämmestään ja karsimaan asioita jotka ovat vain tämän "elämän" asettamia velvollisuuksia.

Tärkeintähän on, että sinä itse pidät elämääsi mielenkiintoisena. Ja sitä se on ollut minulla ainakin viimeiset kaksiviikkoa:))