Aurinkoinen uusi vuosi

Joulu meni rauhallisessa ja herkkujen täyteisessä tunnelmassa. Olen syönyt itseni rantakuntoon, joten Thaimaan aurinko ja rannat ottakoon minut hellään huomaansa!<3 Uusi vuosi aloitetaan aurinkoisissa fiiliksissä!=)

Luottamus

Niin Jeesus sanoi hänelle: Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.

Meille jaettiin pienet lappuset rippikoulussa, jossa jokaisessa luki jokin pieni pätkä raamatusta. Omani kuului noin! 

Muistin sen taas äsken, kun katsoin elokuvaa "Joulu Manhattanilla", joka kertoi uskosta joulupukkiin. Ihana elokuva, suosittelen! 

 Uskokaa, toivokaa ja luottakaa! Ihanaa joulunalusaikaa ja taianomaisia talvihetkiä kaikille!<3

Hyvää yötä.

20 päivää siihen, että pääsen etelän aurinkoon kärventämään nahkani ja lataamaan akkuja valolla! Toimin aurinkoenergialla, eikä siitä olla saatu suomessa hetkeen nauttia!!:D Hiukan kyllä jänskättää, koska isäni vaimosta on kuoriutunut perfektionistin perikuva! Taipuvainen hysteeriseen, täydellisen kontrolloimisen tavoitteluun... Yksi paita hukassa, koko elämä heittää kuperkeikkaa! Isäni on hiukan samaa maata, mutta ei yllä aivan samaan! Voi kuulkaa, hellittäkää hiukan niin ehkä elämäkin osoittautuu muuksikin kuin vain rutiinien suorittamiseksi!!=/
Lueskelin taas vanhoja päiväkirjojani ja tuntui hassulat... Aivan kun olisin lukenut jonkun muun elämästä! Niin kaukaselta tuntu kaikki muutamankin vuoden takaiset asiat!... Jotenkin niin viatonta ja lapsellista tekstiä, että ihan hymyilytti!! Löysin tosin pari ihan kelpo runoakin, enkä edes muistanut, että kirjoittelin niitäkin joskus...
Olen tulossa kipeäksi, joten vietän huomenna lepopäivää... Keitän paljon glögiä ja katson monta elokuvaa! Jos en tule enempää kipeäksi, niin sitten illalla on vielä teatteria! Kuulostaa täydelliseltä päivältä! Hyvää yötä<3

Kello kaksi yöllä!

Paljon en nuku ja monikaan asia ei tunnu todelta... Liekö näillä jotain yhteyttä!...

Taidan kantaa "Kokenut murheiden kuuntelija! (ei pienistä hetkahda!)" kylttiä pääni päällä... Ja se on täysin omaa ansiotani! Vedän puoleeni melankolisuuteen taipuvaisia, elämän raskaalla tavalla kokevia ihmisiä... Jos en kohta tee sille loppua, kulutan itseni loppuun!... Ja sen huomaa siitä, että alan itsekkin dramatisoida tilannetta! On liikkeellä energioita, jotka saavat ihmiset lähes ylitsepääsemättömän väsymyksen pauloihin! Enkä ole ainoa, joka on tämän huomannut...

Huomenna suuntaan ruotsiin, laitan puhelimen kiinni enkä lue ainuttakaan "haluan nukkua pois, hävettää kuollakseni, en saa syödyksi" tai "pelkään" viestiä...=( Hulda on ny väsynyt, ja haluaa ladata akkuja! En jaksa enää pitää teitä pystyssä ja vakuutella ja suostutella takas elämään! Ja oon myös vihanen, ärsyyntynyt ja pettynyt! Enkä jaksa olla kiltti kenellekkään ja varoa sanojani vain sen takia, että kaikki voi huonosti!! RYHDISTÄYTYKÄÄ IHMISET! Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään ja onnellisuudestaan... En minä! Enkä halua, että mun niskaan kaadetaan huonoo omaatuntoa vaan siks, että joku on lähellä romahtamista!... En kanna enää hippustakaan kenenkään muun murheista ja pahasta olosta! Tehkööt jokanen sen itse jos haluaa!... Mutta muistakoot, että sillekkin löytyy vaihtoehto! Onnellisuuteensa voi vaikuttaa... Se on vaan surullista, miten moni haluaa pitää kiinni pahasta olostaan... Miten moni valitsee paskan olon, vaikka tarjolla olisi hippunen onnellisuuttakin! Surullista...

Hulda kiittää ja kuittaa ja jättää melanlolisen, voimattoman ja häpeilevän suomen taakseen!

Niitä tarinoita

Olen alkanut miettiä, että omistan suuren magneetin, joka vetää puoleensa vaikeita tarinoita... Ihmis kohtaloita, jotka horjuvat niukin naukin omilla jaloillaan... Päätän joka kerta, että nyt loppu Hulda! Ens kerralla et saa joutua mukaan MUIDEN tarinaan... Ja joka kerta huomaan taas olevani osallinen juonen kulkuun! Ja harvoin tarinan loppu on onnellinen... Tosin tällä kertaa tiedostan, että en omista voimia jolla tilanne korjaantuu... Eikä minulla onneksi tarvikkaan olla! En ajattele tarpeeksi mustavalkoisesti, voidakseni nähdä maailman yksiselitteisesti.

Missä onkaan henkes siteet, 

                                                     Missä voimasi todellinen 
                                                      Mistä saatkaan mielipiteet, 
                                                    Mistä tiedon ja kokemuksen 
                                                               Näin kun kysytään 
                                                             Mä miettimään jään 

                                                  Nuoruus on seikkailu suunnaton 
                                                       Kokeile vain, hämmästy vain 
                                                                   Sä maailmaa 
                                                   Nuoruus on nousussa auringon 
                                                         Uinailevan, salatuimman 
                                                                     Se paljastaa 

                                                  Nuoruus on sadussa Tuhkimon 
                                                       Peloista sen, toiveista sen 
                                                                Se voimaa saa.

             Näissä sanoissa on jotain kaunista, vaikka aika kliseeltäkin se kuulostaa!=) Mutta tykästyin silti! 

                                                                    Hyvää sunnuntaiiltaa kaikille!!<3

Omaa aikaa!

Facebooklakko on teettänyt tulosta! Olen maalannut, lukenut kirjoja ja katsellut leffoja huomattamavasti ahkerammin kuin yleensä!!=) Ja suunnitellut ensimmäisen lastenkirjani!!;D (älkää kysykö! Yksi isäni ideoista, mitä voisin tulevaisuudellani tehdä... Jos en lähde poliisiopistoon!=P)

Minä, Minuus ja Minuuttomuus

Voi se ruusukin kukkia lumen keskellä!

"Persoonallisuus ja mielenterveys" kurssi on palauttanut mielenkiintoni ja motivaationi psykologiaa kohtaan. Yksi ystäväni tosin sanoi, että onhan se mielenkiintoista mutta raskasta kun joutuu koko ajan analysoimaan itseään, minuuttaan ja persoonallisuuttaan. Onhan se näinkin, mutta on terveellistä huomata etten ole ainoa joka painii epävarmuuden tunteiden kanssa ja että ne "huonot puolet" kuuluvat ihmiselle... Se mitä voin tehdä toisin on, etten anna niille valtaa ja tiedostan niiden olemassa olon parantuakseni ihmisenä.

Omassa elämässäni ajankohtaisena on tosiaan oman minuuden pohtiminen. Mitä haluan, kuka olen, oma persoonallisuuteni sekä se, kuka ja miten kaikki tämä määritellään.

Joskus se on hankalaa, koska avoin minä, sokea minä ja salattu minä ovat hyvin erilaisia. Se miten muut näkevät minut sotii sitä vastaan kuinka itse koen itseni. Minuus koostuu niin monista asioista, että olisi jopa kummallista jos kaikki olisi selvää. On myös hyvä, että ihminen kokee itsensä hiukan erilaisena  kuin muut hänet näkevät. Se tuo minuuteen monipuolisuutta ja silloin pääsee jyvälle myös omasta sokeasta ja tuntemattomasta minuudesta. Tämä auttaa myös omassa itsesäätelyssä! "Tuo sanoi minulle pahasti, mutta eihän minun tarvitse ottaa sitä niin vakavasti, koska hän ei tunne minua oikeasti!"

Omalla kohdallani joskus häiritsee se, että ihmiset odottavat 18-vuotiaalta Huldalta samaa käytöstä kuin nuoremmaltakin Huldalta. Roolien rajojen rikkominen on vaikeaa varsinkin tutuissa ympäristöissä, missä roolijaot ovat juurtuneet syvälle... Kaikkihan me olemme ihmisiä ja ihminen kehittyy, kasvaa ja muuttuu koko elämänsä ajan.

Ihminen, eli minä olen mielenkiintoinen. alati muuttuva ja kehittyvä tutkimuksen kohde. Minua koskevat oivallukset, ajatukset ja onnistumisen kokemukset ovat elämäni hienoimpia! Kasvaakseni ja oivaltaakseni minun on kestettävä myös sitä epävarmuutta ja jopa mahdottomalta ja ylitsepääsemättömältä tuntuvia asioita. Ainoa pelko on se, että jonain päivänä menetän minuuteni kokonaan. Siihen asti pidän siitä huolta, kuuntelen sitä ja koen ja käsittelen uusia asioita parhaani mukaan!

Syksy!

Se on auttamatta talvi tulossa! On ollut muutama erittäin kaunis syksyinen päivä<3 Siitäkin huolimatta meinaa syysalakuloisuus iskeä päälle, ja ihmettelen mihin se loppukesän ja alkusyksyn touhuilu, elämänilo ja yllätyksellisyys jäi...? Eikö elämässä voisi olla aina yhtä paljon ja monipuolista sisältöä! Ei ollut sekuntiakaan tylsää tai tavanomaista!!-.-

Olen työntänyt tuon alakuloisuuden peikon nurkkaan teatterin ja villasukkien avulla! 

Eilen teatterissa aiheenamme oli ilma, viimeinen elementti.

Leikimme lehtiä tuulessa, roskia ilmavirrassa ja eksyneitä lapsen lapasia syysmyrskyssä.

Sekä analysoimme miten elementit näkyvät eri persoonissa... Taidan olla maa. Ainakin tällä hetkellä...

Tilasimme ystäväni kanssa viikonlopuksi kauniin sään, ja saimme sen! Oli ihana syksyinen ilma ja ei kun kamerat matkaan ja tallustelemaan pelloille. Loma on nyt takanapäin ja kaikenlaista on kerinnyt tapahtua ja fiilikset ovat hyppineet päivästä ja hetkestä toiseen...

 

 

Murr!

Steiner on ideaali koulu, mutta sen opit ja periaatteet eivät vain yksinkertaisesti riitä tässä yhteiskunnassa! Jos saisin päättää, rakentaisin koko maailman luovalle pohjalle, ja unohtaisin kokonaan loogisen älyn! Murr... (kyllä vain! Olen pettynyt YO tuloksiini! Ja sehän on tietenkin koulun syy! Defenssini toimivat!;)...)

Mutta kaikki on hyvin, koska sain perheenlisäystä! Perheeni uusi tulokas on OLYMPUS XZ-1!!

Se on uskomaton, mutta monet sen salat ovat vielä pimennossa! Pitkästä aikaa pääsen taas kuvaamaan!<3

 

Uusi luku

Tutustukaa ja olkaa kiinnostuneita lähimmäisistänne! Rakentakaa jokainen ihmissuhde puheelle ja rehellisyydelle. Puhukaa vaikka se olisi vaikeaa ja pelottavaa. Älkää missään nimessä käpertykö kuoreenne, ettei kaikki lopu kysymykseen "Olisitko pystynyt päästämään lähelles, jos mäkin olisin?"

Se on kummallista, miten jotkut ihmiset ovat parhaimmillaan kriisin hetkellä... Mutta usein se on jo myöhäistä! Nyt on minun elämänkaarellani juuri se hetki, että minun pitää miettiä, mitä MINÄ haluan! Rakentaa suhde itseenikin puheelle ja totuudelle, eikä siteerata muita ja muiden toiveita elämästäni.

Maailmanlopun ratsastajat

Lapsen kehitys, kasvu, temperamentit ja oppiminen. Ympäristön ja vuorovaikutussuhteiden vaikutus elämään. Tiedostamaton ja tietoinen, minäkuva, maailman kuva, skeemat... Id, superego ja ego. Unet biologisina sekä tiedostamattomana tapana käsitellä kriisejä, pelkoja, traumoja. Unet Id:in ja superegon taistelutantereena!

Psykoaktiivisten aineiden vaikutus psyykkeeseen. Niiden fyysiset haitat. Mantelitumake tunteiden aivoalueena ja Erik Eeriksonin kahdeksan kehityskriisin aluetta. Ekmanin ilmetutkimus ja Maslowin tarvehierarkia... Roolit ja rooliristiriidat, identiteetti, itsetunto, itsetuntemus ja itseluottamus. Eri psykologian osa-alueiden ihmiskuvat. Konemainen behaviorismi, itsensätoteuttamiseen uskova humanismi ja tiedostamattoman voimaan luottava psykoanalyysi. Freud ja Pavlov taistelussa. Ihmisen persoona ja persoonallisuuden piirreteoriat. "big five"

Ensivaikutelma, suora ja epäsuora vaikuttaminen. Status, valta ja johtajuus. Testit, kokeet ja niiden luotettavuus... Coping ja defenssi = Psyykkinen itsesäätely. Introjektio, projektio ja torjunta. Mielenterveys, depressio, stressi. Psykoosit, maniat ja pelot. Tunteet ja mielialat! Mielenterveyden hoito, psyykkiset häiriöt ja ennalta ehkäisy...

Ihmissuhteet ja vuorovaikutus. Ehdollistuminen, mallioppiminen ja muisti. Lähikehityksen vyöhyke, palautteen vaikutus oppimiseen ja Piaget'n teoria ajattelun kehityksestä... Curling perheet ja vanhemmat. Oppimisen strategiat. Holistinen ja atomistinen, pinta- ja syväsuuntautuneet...

Onko rakkaus emootio? Gottmanin maailmanlopun ratsastajat parisuhteen karikko! Identiteetti ja internet. Emootiot ja tiedonkäsittely? Ongelmanratkaisu ja heuristiikat. Arkiäly. Miten mitata älykkyyttä? Kielellinen älykkyys, matemaattis-looginen älykkyys, musiikillisesti älykäs, liikunnallinen äly, sosiaalinen äly ja tunne älykkyys... LUOVUUS!

Ihminen on kokonaisuus, mutta kovin hajanaiselta tämä minusta näyttää... Jokainen teoria kumoaa toisensa, ihmiskuvat ovat toistensa vastakohtia ja MINÄ OLEN LOPULLISESTI LOPPUUN PALANUT JA AJATUKSENI SEKAISIN.... Kun olen keskiviikosta selvinny, olen voittaja! Olen venyttänyt itseni äärirajoille... Tietääpä, että biologiaa aloitan lukemaan jo monta kuukautta aikaisemmin...

Kiitos ja kumarrus!

Tällä hetkellä voin jakaa elämäni kolmeen osaan. Kirjoitukset, psykologia ja muu elämä...

Kirjoituksista on kahdenlaisia ajatuksia:

"KÄÄK" mitä mä teen jos ne ei menekkään hyvin. Mitä jos en ole ylioppilas ensi keväänä...? Paineita lisää se, että juhlatkin on jo suunniteltu valmiiksi aina ruokaa, vieraita ja PARKKIPAIKKAA myöten!! Huh!

Sitten on "HÄLLÄVÄLIÄ" ajatuksia. Eihän kirjoitukset määritä minu tulevaisuuttani, jos en anna niiden määrittää! Joillakin opiskelualoilla hyvät tulokset saattavat helpottaa, mutta kun en edes tiedä mitä lähden tekemään! Mistä sitä tietää, jos vaikka lähdenkin toiselle asteelle uudestaan, esimerkiksi ammattikouluun!=D

Sitten psykologia... Meillä on viha rakkaus suhde. Lukeminen on samalla kertaa raskasta, mielekästä ja vaativaa. Asia itsestään selvää ja käsittämätöntä! Termistö rasittaa muistikapasiteetiäni ennenäkemättömällä tavalla ja tunnen tunteita  riittämättömyyden ja yli-ihmisyyden väliltä... Psykologian lukeminen ei ole vain opiskelua, se on myös itsetutkiskelua ja saa välillä minutkin ahdistumaan... Ja toisaalta taas rakastan sitä, ettei se ole vain pänttäämistä! On sekin, että opiskelee opiskelu tekniikoita, ja samalla arvioi omia opiskelu tekniikoitaan!=D

Muu elämä jää vähäisemmälle kahden aikaisemman takia, mutta toisaalta sisältää enemmän kuin pitkiin aikoihin! Tosin sieläkin on koettu monenlaista... Yksi ihana ja upea ihminen lähti tutustumaan maailmaan ja ehkä myös itseensä, emmekkä välttämättä näe kunnolla kahteen kokonaiseen vuoteen... (jos kaikki menee niin kun on suunniteltu.)Tosin ystävyytemme on ylittänyt "normaalit" rajat jo monet kerrat, joten kestämme mitä vain!=) <3

...apua...?

Jos olen koskaan ollut typerä, niin nyt sitä olen ollut! Olen toiminut vastuuttomasti, ja myönnän sen täysin. Joskus pitäisi ajatella järjellä, vaikka tunteet sanoisivat toista... Minulla oli tarve olla nuori, ja siitä sakotettiin! Pelkään, mihin tämä vielä johtaa... Epämiellyttävien tilnteiden sietokykyni on aina ollut huono, ja siksi olen vältellyt hankaluuksia! Miksi sitten nyt olen ajautunut niihin korviani myöten??... Kuuluuko jokaisen nuoruuteen yksi emämunaus..? Ainakin voin lohduttautua sillä ajatuksella... (ei se paljon lohduta! Tyhmä mikä tyhmä!!...)

 

Ihanaa ja kamalaa!

Elämä rullaa eteenpäin omalla painollaan! Koulu alkoi ja kirjotukset lähestyy!... (iik!!)... Moni asia on muuttunut viime keväästä... En vain osaa lopettaa ihmettelemästä sitä!!=) Elän uudessa maailmassa, ja toivon ettei arki palaa!

Koulu hiukan pelottaa, koska ajatukset ja mielenkiinto ovat AIVAN muualla... Haluaisin vain, että kesä jatkuisi ja ihanat mökkiviikonloput eivät loppuisi lainkaan! Samalla ajattelen, että vajaa vuoden päästä kaikki on vielä enemmän sekaisin! Silloin yhtään mikään ei ole ennallaan... Nyt on käynnissä se siirtyminen elämässä eteenpäin, mikä on ollut tuloillaan jo pitkän aikaa. Minua on valmisteltu siihen, mutta silti se osaa yllättää. Kohta pitäisi oikeasti olla aikuinen, ja se hiukan hirvittää. Onneksi kukaan ei ole seppä syntyessään, ja ehkä en tämän valmiimpi tule koskaan olemaankaan...

Nyt nautin tästä vuodesta täällä! Ensi vuonna olen jo muualla... Ihanaa ja kamalaa!!<3

On ollut kummalliset kaksi viikkoa. Olen aikalailla hämilläni... Tunnen eläväni, ja jokainen minuutti tuo tullessaan jotain uutta.
Kyllä, minulle kuuluu hyvää! Vaikka kotona tuntuu kevät toistavan itseään ja useat kaverit ovat hiukan etääntyneet ja siirtyneet sivummalle. Olen vihdoin löytänyt oman itseni punaisen langan pään. Tämä on vasta alkua, mutta olen oppinut ettei minun tarvitse vain pelkästä tottumuksesta, toisten takia tai pelosta ja varovaisuudesta... Maailma ei kaadu, vaikka välillä sanoisikin vastaan. Maailma ei kaadu, vaikka joskus kaikki menisikin pieleen... Enemmän kaduttaa, jos ei edes yritä! Mikään ei ole etukäteen tuomittu epäonnistumaan. Kaiken jälkeen on mahdollisuus nousta vieläkin voimakkaampana.
Olen nuori, ja pitkästä aikaa tuntuu siltä! Maailma on hullu, mutta sen kuuluukin olla. Minun tulevaisuuttani ei ole vielä kirjoitettu, joten minulla on mahdollisuus tehdä asiat toisin... Teen väärin, jos kuvittelen olevani samanlainen kuin kaikki muutkin. Moni tekee siinä virheen... Miksi istuttaa jotain muottiin, mille ei ole muottia ja mikä ei tarvitse sitä.
Maailmassa on tarpeeksi katkeruutta ennestäänkin. Kenenkään onnistuminen ei ole minulta pois, eikä kenenkään onni minun tielläni... Kaikkea ei voi ymmärtää, eikä kuulukkaan. Mutta hiljaa hyväksyminen ei ole oikea ratkaisu...

Minun ympärilläni on ihmisiä, joita ei korvaa mikään! Siitä olen kaikkei  kiitollisin!!

Viime viikonloppu oli koko kesän hienoin! Harmittaa hiukan, kun joutui palaamaan kotiin ja arkeen...=)

Olen aina ollut sitä mieltä, että suunnittelematta syntyy parasta! Ja taas kävi niin! Ihana mökki, ihana ilma, yllättäviä mutta kiinnostavia ihmisiä! =)

Uskomaton kesämuisto!!<3

Pitää vain luottaa, rakastaa ja löytää hiukan hulluutta...

Viikonloppuna Peppi kysyi minulta, haluaisinko minä rakastua? Vastasin hiukan häkeltyneenä ja kysymyksestä yllättyneenä, että eivätkö kaikki sitten halua...

Tänään autossa ajattelin, että olisi upeaa osata lentää. Olisi ihanaa tuntea tuuli kasvoilla ja vauhti suonissa. Olisi upeaa olla vapaa, taistella painovoimaa vastaan ja voittaa... Luulisin, että rakastuminen on kuin lentämistä. Tunne on uskomaton, mutta taustalla on aina pienoinen pelko, mitä jos tipunkin... Silloin minuun sattuu enkä tiedä uskallanko nousta uudelleen.

 Siksi kaikki eivät nouse siivilleen ja annaa ilmavirran viedä, vaan mielummin hyväksyvät painovoiman lait, eivätkä koskaan ole vapaita...

Elämässä tarvitaan ripaus hulluutta ja hyppysellinen uteliaisuutta ja rohkeutta, sekä rutkasti luottamusta. Elämä kyllä huolehtii meistä, kun annamme sille mahdollisuuden. Jokainen kokemus, väärä valinat, oikea polku ja elämämme ihmiset, ovat osa meidän tarinaamme. Osa meitä itseämme... 

Minä rakastun ja rakastan rutkasti! Se olkoon elämässäni lanka labyrintissä, oikean suunnan näyttäjä ja valo! Minä haluan olla vapaa, vaikka se joskus satuttaisikin...   

Herkkuja!!

 

Oman "maatilamme" pihassa kasvaa niin sieniä, maniskoita kuin metsämansikoitakin. Toki myös kaikenlaista muuta! Olemme viimeisen viikon aikana saaneet herkutella oman pihamme tuotoksista valmistettuja herkkuja=) Esimerkiksi kanttarelli pizzaa ja metsämansikka rahkaa! Ja jouluksi laitoimme valmistumaan metsämansikkalikööriä. Nam nam!!<3

 

 

Olen lomalla...! Olenko?

Olen lomalla... Olen lomalla... Olen lomalla... Jankutan sitä vähän väliä, enkä silti osaa rentoutua. Tunnen huonoa omaatuntoa ja ajattelen olevani huono työntekijä, kun jouduin jäämään sairaslomalle. VAIKKA NÄIN EI OLE!! Vahinkoja sattuu, jopa kesätyöntekijälle...

Lomalla ollessa tuntuu sietämättömältä pysyä paikoillaan. Kiertolaisen veri virtaa suonissani ajaen minua liikkeelle... Ja kun kävelykin on jo hankalaa, junnaan paikoillani ja tärisen reissuvieroitusoireista!! Onneksi ystäväni toimii pelastavana enkelinä, ja viikon päästä pääsen kokonaiseksi viikonlopuksi uusiin maisemiin!<3

Elämä katsoo minua taasen kieroon... Pilkkaa ja koettelee. Voisinko sulkeutua johonkin, mihin saisin mukaani vain kasan hyviä kirjoja, ruokaa ja juomaa. Sekä pehmeän pesän. Silloin olisin onnellinen!

Kesä, joten ei ole aikaa kirjoitella!=D

välissä

Varpaat vääristyvät työkengissä mutta minä olen aito... Tänään oli time out, kuultiin kehut ja haukut. Olen taas sotkenut itseni johonkin, mihin ei olisi tarvinut nokkaa tunkea... Olen "välissä" ihmisiä... Oma puoli hukassa.

Lasikupoli

 Tänään olikin hiukan erilainen päivä töissä=) Tästä johtuen päivä meni nopeasti, oikestaan juoksi silmissä! Sain siivota kipsilevy "hyllyn" joka kulkee neljännen kerroksen yläpuolella, juuri lasikupolin alareunassa. Jos tarvitsin jeesiä, apunani oli mukavia nuoriamiehiä;) Työ on hidasta ja työasennot epämukavia. Mutta en valita, koska maisemat ovat huikeat ja saan viettää kahvitauot katolla!:D Nykyinen työmaani on osoittautun hyvin mielenkiintoiseksi!! Hehee:D

Sunnuntai maalla