Tällä hetkellä voin jakaa elämäni kolmeen osaan. Kirjoitukset, psykologia ja muu elämä...

Kirjoituksista on kahdenlaisia ajatuksia:

"KÄÄK" mitä mä teen jos ne ei menekkään hyvin. Mitä jos en ole ylioppilas ensi keväänä...? Paineita lisää se, että juhlatkin on jo suunniteltu valmiiksi aina ruokaa, vieraita ja PARKKIPAIKKAA myöten!! Huh!

Sitten on "HÄLLÄVÄLIÄ" ajatuksia. Eihän kirjoitukset määritä minu tulevaisuuttani, jos en anna niiden määrittää! Joillakin opiskelualoilla hyvät tulokset saattavat helpottaa, mutta kun en edes tiedä mitä lähden tekemään! Mistä sitä tietää, jos vaikka lähdenkin toiselle asteelle uudestaan, esimerkiksi ammattikouluun!=D

Sitten psykologia... Meillä on viha rakkaus suhde. Lukeminen on samalla kertaa raskasta, mielekästä ja vaativaa. Asia itsestään selvää ja käsittämätöntä! Termistö rasittaa muistikapasiteetiäni ennenäkemättömällä tavalla ja tunnen tunteita  riittämättömyyden ja yli-ihmisyyden väliltä... Psykologian lukeminen ei ole vain opiskelua, se on myös itsetutkiskelua ja saa välillä minutkin ahdistumaan... Ja toisaalta taas rakastan sitä, ettei se ole vain pänttäämistä! On sekin, että opiskelee opiskelu tekniikoita, ja samalla arvioi omia opiskelu tekniikoitaan!=D

Muu elämä jää vähäisemmälle kahden aikaisemman takia, mutta toisaalta sisältää enemmän kuin pitkiin aikoihin! Tosin sieläkin on koettu monenlaista... Yksi ihana ja upea ihminen lähti tutustumaan maailmaan ja ehkä myös itseensä, emmekkä välttämättä näe kunnolla kahteen kokonaiseen vuoteen... (jos kaikki menee niin kun on suunniteltu.)Tosin ystävyytemme on ylittänyt "normaalit" rajat jo monet kerrat, joten kestämme mitä vain!=) <3