Opiskelusta

             

Kuten lupasin, kerron nyt hiukan opiskelusta. Siitä kuinka se totetuu kansanopistossa ja kuinka itse olen suhtautunut ja asennoitunut siihen. 

Oma opiskelu ja opiskelutaitoni hiominen on ollut ehkä suurin haaste täälä. Huomasin, että olen viime vuodet räpiköinyt kouluista läpi lusmuillen :D Täälä se ei käy! On pakko tehdä töitä, että pysyy edes vähän kyydissä.

Suoritan psykologian ja erityispedagogiikan perusopintoja avoimessa yliopistossa, tosin meillä on plussana tutor tunnit (eli opiskelijalähtöistä tuntiopiskelua tutorin ohjauksella. Luojan kiitos, muuten olisin hukassa :D).

Opiskelemani aineet ovat mielenkiintoisia, siksi on helppo tehdä töitä niiden eteen (tosin tottakai joka viikko, jos ei joka päiväkin ole muutama turhautumisen hetki... Ei niinkään aiheen takia, vaan sen takia, että töitä tulee sitä mukaa lisää kun saa jotain tehtyä. Aina tuntuu, kun olis puoli askelta jäljessä!) 

Suoritan psykologian pääasiassa oppimistehtävillä (yleensä 2 n. 5 sivun esseetä per kurssi). Siinä joutuu käsittelemään aihetta syvällisemmin, sekä työstämään monipuolisemmin kuin tenttiin valmistautuessa. On pakko ymmärtää, jotta voi soveltaa teoriaa arkipäivän tapahtumiin ja omaan ajatusmaailmaan. Erityispedagogiikaa taas olen suorittanut tenttimällä, koska se on ainakin vielä helpompaa, eikä ole minun ykkös mielenkiinnonkohteeni :)

Opisto on opiskeluympäristönä helppo!! Täältä löytyy tulostimet (artikkeleita on nyt jo tullut tulostettua usean sadan sivun verran...), atk-luokka (koneilla kunnon kirjotus ohjelmat) sekä kirjasto josta löytyy kaikki tarvittava materiaali ja erittäin avulias kirjastonhoitaja! Unohtamatta motivoivia ystäviä :) 

Välillä tuntuu, ettei minusta ole tähän ja välillä tuntuu että koko maailma on minulle auki! Tosin nyt, kun pikkuhiljaa alan tottua ja löytää oman tyylini oppia ja opiskella, yhä useammin on hyvä ja luottavainen fiilis. Aikaa vuorokaudessa voisi olla muutama tunti lisää, ja joskus olisi hyvä löytää se motivaatio vähän synkempinäkin päivinä... Mutta kaiken kaikkiaan kaikki sujuu kohtalaisen loistavasti! Nyt kun ensivioden pääsykoe päiväkin on ilmoitettu ja pääsykoe kirjat tilattu :))) On se opiskelijan elämä vaan hienoa.  Tylsää ei ainakaan ;P

Opistoelämää

Tiedän, olen törkeästi laiminlyönyt blogiani koko kesän ja syksyn! En voi luvata parantavani tapojani, mutta voin yrittää edses hiukan petrata...

Ajattelin kertoa teille nyt hiukan enemmän siitä, mitä elämääni kuuluu täälä.
Viikkoni jakautuu kolmeen eri osaan. Maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkosin on koulunpenkki koulua. Torstaisin ja perjantaisin on itsenäiselle työskentelylle varatut päivät. Näillä kahdella osiolla on se yhteistä, että päivän rytmin määräävät ruokailut (jotka ovat aamupala klo 08.00, lounas klo 11.20, päiväkahvi klo 13.50 ja päivällinen klo 17.00). Lauantaisin ja sunnuntaisin joudun itse tekemään ruokani, joten silloin nukun pitkään :))

Viimeinen reilu kuukausi on ollut yhtä hullun myllyä koulutöiden suhteen... Lukuvuoden alku meni pitkälti tapoihin tottumiseen, uusiin ystäviin tutustumiseen ja hölläilyyn. Ja yhtäkkiä (vaikka luulin olleeni kohtalaisen ahkera koulunkin suhteen...) huomasin, että työt kaatuvat niskaan!! Eli viime viikot olen tehnyt koulutöitä JOKA päivä 4-8 tuntia (riippuen onko päivällä opetusta...). Meidän tutorkin vasta opettelee talon tavoille, joten hän jätti meidät ensimmäisten kurssien aikana hiukan liian omilleen...:D Toki se kuuluu yliopistomaailmaan, mutta lukion jälkeen se oli liikaa vaadittu meiltä :PP

Nyt alkaa jo ihan hiukan helpottamaan (tai sitten vain alan tottua tähän...), vaikka edelleen tekemättömien tehtävien ja luettavien kirjojen määrä kauhistuttaa.

Tuosta kuvasta näkee hiukan, minkälaisessa ympäristössä kaikki tämä tapahtuu :)) Kuvan oikeassa reunassa on asuntola, jossa minunkin kotipesäni sijaitsee. Kuvan taka-alalla sijaitsevassa "kartanossa" on opetusluokkia ja toimisto. Vasemmassa reunassa näkyy hiukan ruokalaa ja kuvan otto suunnassa on vielä auditoriorakennus.

Pahoittelen laatua, mutta tuosta näette myös hiukan miten asustelen :)) Huoneeni on niin pieni, että siitä on mahdoton saada lähellekkään kokonaista kuvaa :D Olen silti kotiutunut tähän kopperoon, ja itseasiassa se alkaa olla minulle jo koti.

Vaikka aikaisemmin mainitsin, että koulutöihin menee suurin osa päiväni tunneista... En silti ole juurikaan yksin! On mukava lukea, keskustella ja kirjoittaa seurassa, joka on kiinnostunut samoista aiheista... Aina se ei tunnu edes opiskelulta :)) Viikkoihin, ja erityisesti viikonloppuihin mahtuu myös erilaisia tempauksia, joista viimeisin oli yhdistetty halloween ja minun syntymäpäiväni! Valloitimme kellarikerroksen bunkkerin ja koristelimme sen. Loppuillasta järjestimme leikkihäät, aivan kuin joskus ala-asteella :D 

Opisto elämä on ainutlaatuista, tätä ei voi kokea missään muualla! Kaikki edellämainittu tapahtuu samassa pihapiirissä. Juhlat, opiskelu, vapaa-aika, kaikki mitä tapahtuu kietoutuu täydelliseksi kokonaisuudesta, josta on pikkuhiljaa vaikea erotella eri osioita. 

Toivottavasti pääsitte edes hiukan perille opistoelämäni saloista. Seuraavalla kerralla lupaan kirjoitella hiukan siitä, mitä täälä opiskelen ja miten. Miksi se on mielenkiintoista ja mitä meinaan tämän lukuvuoden jälkeen. Siihen asti ihanaa syksyn jatkoa <3 En ole unohtanut teitä ystävät rakkaat, vaikka välillä meinaankin unohtua opistoelämän syövereihin ;)

Osallistuin muutama viikko sitten elämäni ensimmäiseen tenttiin. Tähän asti ne ovat olleet vain kokeita, nyt ne ovat tenttejä... Mutta niin, se meni hyvin! Sain siitä 4, joten en voisi olla tyytyväisempi :) Olen ylipäänsäkkin tyytyväinen siihen, miten hyvin motivaatio on pysynyt noin yleisesti yllä... Toki kokoajan saan painia pienen laiskiaisen kanssa, joka sisälläni asuu, mutta kaikenkaikkiaan kaikki on lostavasti!

Taas sunnuntaina aurinko hiukan pilkisteli muuten niin sateisen viikon jälkeen ja tälläkertaa otin ihan kameran mukaan tutkimusretkelleni.

Suomen syksy on väreiltään melkein lämpimämpi kuin kesä. Niin kaunista<3 Tosin talvi rupeaa jo hiukan näkymään.

Pahemmin en enää blogia kirjoittele ja olen jo miettinyt miten voisin taas saada innostukseni takaisin... Tosin olen myös sitä mieltä, että jos se ei tule luonnostaan niin en myöskään pakota itseäni siihen. Kerron, jos keksin ratkaisun :)) Ihanaa loppusyksyä!!

Syksy

En muista koska viimeksi olisin kokenut ja aistinut syksyn näin voimakkaasti! Yleensä tampereella se oli vain hetkellinen kurja harmaa kausi ennen talvea. Ja nyt täälä on väriä ja aurinkoa joka puolella :) ilma on pakkasen puolella aamuisin, hengitys höyryää, aurinko pilkistää täysin keltaisten lehtien sekä jo siurimmaksi osaksi lehtensä pudottaneiden oksien välistä. Ja syksyä on kestänyt jo pitkään! Yhtä pitkään kun minä olen ollut täälä.

Kuvat on otettu puhelimella, mutta ehkä niistä hiukan näkee miksi olen ihastunut tähän syksyyn ja tähän paikkaan!:)) 

Pikaiset kuulumiset

Koitan nyt taas pitkästä aikaa kertoa vähän, mitä minulle kuuluu. 

Olen siis tosiaan kotiutuut Joutsenoon paremmin kuin hyvin! Välillä tietenkin mielessä pyörii muutos, sen pysyvyys ja se, että oikeasti olen 300 kilometrin päässä entisestä elämästäni. Ja jos kaikki menee hyvin, ensi vuonna vielä 250 kilometriä kauempana. 

Koulua on vähän mutta kouluhommia paljon! Joudun opettelemaan itsenäisen työskentelyn taitoja, mistä on toki hyötyä tulevaisuudessa. Onneksi on paljon ihania ihmisiä ympärillä ja opisto asuminen selvästi sopii minulle!

Tänään on ihanan aurinkoinen syksysää, väsyttää mutta taidan olla kohtalaisen onnellinen :)) Ihanaa syksyä<3

Pitkä kesäleiri alkaa :))

Minä likka asustelen tätänykyä saimaan rannalla! Minulla on hyvällä lykyllä 10 neliötä omaa kämppää (taidan siltikin vielä suurennella....) missä on vielä hiukan kolkkoa ja kopperomaista. Meillä on naapurin kanssa yhteinen vessa ja suihku (tosin en omista naapuria, ainakaan vielä). Keittiö taas on koko kerroksen yhteinen. Silti minulla on omassa huoneessani jo kahvinkeittokapistus Martti sekä pienen pieni vedenkeitin, muutama oma teekuppi, söpö jakkara ja kaksi valurauta kirahvia jotka tarttui mukaan lappeenrannan torilta, lohikäärmepäiväpeitto ja tietenkin muutama kuva ystävistä. Vielä verhot, matto ja kaikenlaista kivaa ilmoitustaululle ja alan viihtyä! :))

Luulen, että valitsin pehmeän laskeutumistavan "itsenäiseen" elämään. Tuntuu kuin olisin tullut pitkälle kesäleirille :D Ja se tuntuu hyvältä.

On ollut pitkä tauko kirjoittamisessa... Jotenkin on ollut sanat hukassa ja intokin kadoksissa... Mukavammin muotoiltuna kesälomalla! :D Huldamaiseen tapaan olen ollut liikenteessä taas koko kesän. Pyykkivuoresta sen taas huomaa! Kerinnyt kotona käydä vain tyhjentämässä kassit ja nyssykät ja vaihtamassa niihin hiukan puhdasta vaatetta ja taas menossa!

Edelleenkää ei oikein tämä kirjoittaminen maistu, mutta laitan nyt joitakin kuvia kesästäni...

Oli hyvä kesä<3

Punainen Paholainen takapuolen alla, radiossa soi Haloo Helsingin "maailma on tehty meitä varten" ja työ- ja koulutodistukset kourassa ajelin kohti Honkajokea. Kolme kertaa olin eksyksissä ja kolme kertaa jouduin kysymään neuvoa :D Vastassa oli hymyilevä ja ihanan oloinen nainen ja jännitys katosi heti. Harmi vain, että työ olisi tosiaan ollut Honkajoella ja joka aamu olisi täytynyt ajaa yli 60 kilometriä ja töissä pitäisi olla jo viideltä aamulla... No, yksi kokemus lisää ja nyt kohti uusia haasteita :))

Takaisin tullessa jouduin taas tankkaamaan... Siinä sitten sählätessäni ympäri Parkanoa ja kirotessani kuinka inhoan tankkaamista, mietin itsekseni kuinka pienten, vaikeiden asioiden suorittaminen voi saada niinkin suuren "voittaja fiiliksen" päälle :D Tänään olen siis voittanut itseni ainakin kuudesti! Ja huomenna on lisää "aikuisten asioita" hoidettavana...

Voittakaa itsenne ja "pelkonne" joka päivä niin hyvä fiilis on taattu! :)

Ihanaa juhannusviikkoa <3<3

Hulinaa!

On ollut aurinkoa ja paljon pientä ja isoa puuhaa. Nyt jo hiukan surettaa, että kaikki tämä on huomisen jälkeen ohi (no onneksi Tuulikin juhlat ovat vielä pehmentävää laskuna sunnuntaina ;P). Ja toisaalta olen helpottunut, että minun tarvitsee enää huolehtia vain siitä, että olen nättinä huomenna ja että muistan jututtaa vieraita! :)

Sipulien pilkontaa. Kätsy tapa olla itkemättä ;P

Oikein ihanaa viikonloppua! Nautittehan siitä yhtä isosti kuin minä!<3

Joensuu

                          Olen hurmaantunut, ihastunut ja kaiketi jopa hiukan rakastunut!<3

Pääsykokeet eivät ihan menneet nappiin, mutta kaupunki ylitti odotukset!

Tuntemattomat ihmiset ohokulkiessaan saattoivat tervehtiä, jolloin Tamperelaisjuntti hämmentyi "luuliko se tuntevansa mut??" :D Elisa-kaupan myyjä antoi oman puhelimensa näprättäväksi, koska se on helpompaa sillä kuin kaupan kiinni kytketyllä. Tarjoilija puhelee mukavia ja tarkistaa onko kaikki hyvin monta kertaa ateria aikana ja viimeisenä mukava nainen tarjoaa minulle 50 centtiä, että pääsen vessassa käymään :))

Tähän päälle vielä uskomattoman ihana murre...

Nam<3

Olen myyty

Virallien ja hyvin epävirallinen osa lakkiaisista on takana :D mutta vielä saan ensi viikonloppuna nautiskella lakin loisteesta ;) Yksi etappi saavutettu ja monta edessä, mutta minä olen helpottunut ja rentoutunut pitkästä aikaa!

Saatan saada ensimmäisen "vakituisen" työpaikkani, huomenna on joensuun pääsykokeet ja tein ensimmäsen virallisen CV:ni!! 

Takana on kolmetoistavuotinen matka Steier -koulun maailmassa. Tutussa, turvallisessa, lämpimässä ja rakastavassa ympäristössä! Edessä uudet, tuntemattomat tuulet jotka kauhistuttavat ja herättävät kiinnostuksen.

Elämä on hassua, elämä on hyvää<3

Periaate, asenne ja enakkoluulot hukassa

Ollaan me ihmiset kummallista porukkaa. Monesti olen miettinyt, onko minussa vikaa kun en ole mistään ikinä mitään mieltä! (tämä ei päde turhanpäiväisiin turhakkeisiin, joista mieltä oleminen ei paini missään tärkeässä sarjassa...) Olen tullut siihen tulokseen, että periaatteet, asenteet, ennakkoluulot ja muut mahtipontiset asiat mutkistavat tätä elämää entisestään... Mutta tekevät meistä niitä, keitä olemme...

Olen kasvanut kahden eri periaatteen, kahden eri asenteen ja kahden eri ennakkoluulon välissä (monta vuotta autuaan tietämättömänä ja nyt pikkuhiljaa niin selkeän asetelman kourissa...).

Onko se kumma kun en tiedä mitä haluan, koska aina on joku kohta joka ei miellytä jotakin... Ja kuinka kauan olen paasannut ystävilleni, että mitä väliä muiden mielipiteillä edes on!! Ja sortunut itse pahimpaan mahdolliseen sorttiin...

Olen aina ollut kilttityttö, nössykkä, ujo, rauhallinen, niin sovitteleva ja viisas ja väittänyt itselleni muuta... Nyt maailma, näytä voimas ja kerro minulle mitä pitää tehdä!! Tämä ei enää toimi näin! Onko olemassa minun periaatetta, minun asennetta ja minun ennakkoluuloja? =// Haluan ne kaikki.


                                                  KIITOS.

Aaahh!

                                                             Se on kesä!!!!<3

                                   Aurinko laskee ja minä kiroan hyttysiä... Kyllä, hyttysiä.

                                                      Tuoksuukin jo ihan kesälle!

                                                             Tuntuu kesälle.

Kuljin ajatuksissani hämeenkadun ylitse kunnes havahduin tuijottamasta vastaan tulevan miehen vihreisiin silmiin. Mies oli rutkasti minua vanhempi mutta hymyili ystävällisesti. Väläytin nopean, hämmentyneen hymyn ja siirsin katseeni maahan. Ja samalla sekunnilla olin tyytymätön itseeni! Toimin taas niin suomalaisesti... Ihan kuin olisi häpeällistä, tai jopa väärin katsoa muita ihmisiä silmiin. Pelkäänkö, että he ajattelevat minun vakoilevan heidän yksityisasioitaan... Vai pelkäänkö itse paljastuvani?

Noh, voisin haastaa itseni näkemään enemmän! Karttamaan silmät maahan luotuina kulkemista :)

Ja sainpahan näistä "korkealentoisista" ajatuksista taas inspiraation maalata ;D Tosin toteutus on taas ajatuksia vaisumpi... Mutta kasvot/silmät onkin vaikeat, joten olen tyytyväinen lopputulokseen!