Kevät:)

Kevät on silloin tulossa kun teatterin jälkeen on vielä valoisaa!:) Eli harrastan teatteria,  se on kaksi kertaa viikossa ja loppuu aina puoli kahdeksalta. Talvisin on aina piemeää kun lähden kotiin, mutta nyt on vielä siihenkin aikaan ihan valoisaa:)<3 Kävelin tänään päivällä ystäväni kanssa koulusta kaupunkiin. Oli ihanaa, kun aurinko paistoi ja oli jo hetken aikaa ihan lämmintä. Odotan kesää jo kamalasti! Jos kaikki menee hyvin, siitä on tulossa elämäni kesä! Ei kovin levollinen tai rauhallinen, mutta taatusti ikimuistoinen. Pääsen Lontooseen, rakastavaisten Pariisiin, Veronaan katsomaan Romeon ja Julian parveketta, Roomaan taiteen ja histosian juurille sekä moneen muuhun ihanaan paikkaan! On vain raskasta olla alaikäinen, on vastuussa niin monelle muullekkin tekemisistään. Ja varsinkin kun on porukan ainoa.... Joudun todistelemaan olenko tarpeeksi kypsä. Ei siinä ole mitään vikaa, mutta alan pian itsekkin epäillä... Ja se jos mikä on raskasta. Sanoinkin tänään että kun seison Lontoon lentokentällä, huokaisen  halpotuksesta. Silloin vasta voin olla varma että olen oikeasti lähtenyt yhtään mihinkään.
Mutta siihen asti voin vain yrittää järjestää asiat kaikkien kannalta parhain päin!

Alku sanat

Pitkään ajattelin,että en tule ikinä kirjoittamaan blogia. Aloin  kuitenkin seurata muutamaa blogia ja pikku hiljaa jäin koukkuun.  Aloitin jo kerran eräälle toiselle sivustolle, mutta onnistuin vain sekoittamaan kaiken, ja lopulta poistin koko blogin vahingossa.... Harmitti hiukan, mutta päätin kokeilla  toisenkin kerran ja toivottavasti paremalla menestyksellä:) Mietin nimeä pitkään autossa matkalla vuokattiin, laskettelu hississä noustessani ylös vaaralle ja laskiessani alas auringon paistaessa ja lumen kimallellessa... Keksin sen lukiessani Tommy Tabermannin runoja:) Etsin oikeastaan Tommyn yhtä kirjoitelmaa joka oli jäänyt äidinkielen tunnilta mieleen, mutta löysinkin itseni lukemasta hänen runojaan:) Olen aina pitänyt tuulesta. Etenkin lempeistä kesätuulista ja merituulista. Joten kiinnitin tähän lauseeseen paljon huomiota jo silloin. Mutta se tuli mieleeni vasta nyt, kun pähkäilin nimen kanssa.
Pidän lukemisesta ja luen kaikenlaisia kirjoja, ihan klassikko nuortenkirjoista Dan Browniin, mutta en ole ikinä oikein jaksannut runoista kiinnostua. Joten se jo yllätti, että vietin noiden runojen parissa lähes kaksi tuntia:) Ehkä voisin harkita siirtymistä runoihin... Koska tuntuu että kokoajan on vähemmän ja vähemmän aikaa kirjoille. Runot ovat tarpeeksi lyhyitä, niitä voisi lukea melkein missä vain pienenkin tauon tullen. Tai ehkäpä sille on syynsä, että en ole tähänkään asti lukenut niitä... No elämä näyttää miten käy:)
Joku kysyi minulta joskus, että mitä minä pakenen kirjoihin? Meinaan niihin aikoihin vietin todella paljon aikaa kirjojen ääressä... Kyllä se auttaa unohtamaan stressin ja kaiken muunkin mikä painaa mieltä, mutta mielestäni en pakene vaan olen ennemminkin saanut niistä enemmän sisältöä elämääni. Ihan käytännön tietoa ja kaiken tärkein on mielikuvitus. Kun olimme veljeni kanssa pieniä, emme saaneet katsoa tv:stä kuin muutamaa ohjelmaa. Mutta sen sijaan äiti luki meille paljon. Sitten leikittiin hahmoja tai tapahtumia mitä kirjoissa oli ollut! Edelleenkin minulle on tärkeää että olen lukenut ensin kirjan ennenkun katson siitä elokuvaa, jos katson ollenkaan. Silloin saa itse muodotaa tapahtumat ja henkilöt mielessään. Ja se on lukemisessa kaikkein hienointa! Olen todellisuudessa järki ihminen, mutta kirjojen avulla saan tuntea ja kokea kaikkea mitä en edes itse osaisi kuvitella:)