maanantai 24. syyskuuta 2012

Maailmanlopun ratsastajat



Lapsen kehitys, kasvu, temperamentit ja oppiminen. Ympäristön ja vuorovaikutussuhteiden vaikutus elämään. Tiedostamaton ja tietoinen, minäkuva, maailman kuva, skeemat... Id, superego ja ego. Unet biologisina sekä tiedostamattomana tapana käsitellä kriisejä, pelkoja, traumoja. Unet Id:in ja superegon taistelutantereena!

Psykoaktiivisten aineiden vaikutus psyykkeeseen. Niiden fyysiset haitat. Mantelitumake tunteiden aivoalueena ja Erik Eeriksonin kahdeksan kehityskriisin aluetta. Ekmanin ilmetutkimus ja Maslowin tarvehierarkia... Roolit ja rooliristiriidat, identiteetti, itsetunto, itsetuntemus ja itseluottamus. Eri psykologian osa-alueiden ihmiskuvat. Konemainen behaviorismi, itsensätoteuttamiseen uskova humanismi ja tiedostamattoman voimaan luottava psykoanalyysi. Freud ja Pavlov taistelussa. Ihmisen persoona ja persoonallisuuden piirreteoriat. "big five"

Ensivaikutelma, suora ja epäsuora vaikuttaminen. Status, valta ja johtajuus. Testit, kokeet ja niiden luotettavuus... Coping ja defenssi = Psyykkinen itsesäätely. Introjektio, projektio ja torjunta. Mielenterveys, depressio, stressi. Psykoosit, maniat ja pelot. Tunteet ja mielialat! Mielenterveyden hoito, psyykkiset häiriöt ja ennalta ehkäisy...

Ihmissuhteet ja vuorovaikutus. Ehdollistuminen, mallioppiminen ja muisti. Lähikehityksen vyöhyke, palautteen vaikutus oppimiseen ja Piaget'n teoria ajattelun kehityksestä... Curling perheet ja vanhemmat. Oppimisen strategiat. Holistinen ja atomistinen, pinta- ja syväsuuntautuneet...

Onko rakkaus emootio? Gottmanin maailmanlopun ratsastajat parisuhteen karikko! Identiteetti ja internet. Emootiot ja tiedonkäsittely? Ongelmanratkaisu ja heuristiikat. Arkiäly. Miten mitata älykkyyttä? Kielellinen älykkyys, matemaattis-looginen älykkyys, musiikillisesti älykäs, liikunnallinen äly, sosiaalinen äly ja tunne älykkyys... LUOVUUS!

Ihminen on kokonaisuus, mutta kovin hajanaiselta tämä minusta näyttää... Jokainen teoria kumoaa toisensa, ihmiskuvat ovat toistensa vastakohtia ja MINÄ OLEN LOPULLISESTI LOPPUUN PALANUT JA AJATUKSENI SEKAISIN.... Kun olen keskiviikosta selvinny, olen voittaja! Olen venyttänyt itseni äärirajoille... Tietääpä, että biologiaa aloitan lukemaan jo monta kuukautta aikaisemmin...

Kiitos ja kumarrus!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Tällä hetkellä voin jakaa elämäni kolmeen osaan. Kirjoitukset, psykologia ja muu elämä...



Kirjoituksista on kahdenlaisia ajatuksia:

"KÄÄK" mitä mä teen jos ne ei menekkään hyvin. Mitä jos en ole ylioppilas ensi keväänä...? Paineita lisää se, että juhlatkin on jo suunniteltu valmiiksi aina ruokaa, vieraita ja PARKKIPAIKKAA myöten!! Huh!

Sitten on "HÄLLÄVÄLIÄ" ajatuksia. Eihän kirjoitukset määritä minu tulevaisuuttani, jos en anna niiden määrittää! Joillakin opiskelualoilla hyvät tulokset saattavat helpottaa, mutta kun en edes tiedä mitä lähden tekemään! Mistä sitä tietää, jos vaikka lähdenkin toiselle asteelle uudestaan, esimerkiksi ammattikouluun!=D

Sitten psykologia... Meillä on viha rakkaus suhde. Lukeminen on samalla kertaa raskasta, mielekästä ja vaativaa. Asia itsestään selvää ja käsittämätöntä! Termistö rasittaa muistikapasiteetiäni ennenäkemättömällä tavalla ja tunnen tunteita  riittämättömyyden ja yli-ihmisyyden väliltä... Psykologian lukeminen ei ole vain opiskelua, se on myös itsetutkiskelua ja saa välillä minutkin ahdistumaan... Ja toisaalta taas rakastan sitä, ettei se ole vain pänttäämistä! On sekin, että opiskelee opiskelu tekniikoita, ja samalla arvioi omia opiskelu tekniikoitaan!=D



Muu elämä jää vähäisemmälle kahden aikaisemman takia, mutta toisaalta sisältää enemmän kuin pitkiin aikoihin! Tosin sieläkin on koettu monenlaista... Yksi ihana ja upea ihminen lähti tutustumaan maailmaan ja ehkä myös itseensä, emmekkä välttämättä näe kunnolla kahteen kokonaiseen vuoteen... (jos kaikki menee niin kun on suunniteltu.)Tosin ystävyytemme on ylittänyt "normaalit" rajat jo monet kerrat, joten kestämme mitä vain!=) <3

torstai 6. syyskuuta 2012

...apua...?



Jos olen koskaan ollut typerä, niin nyt sitä olen ollut! Olen toiminut vastuuttomasti, ja myönnän sen täysin. Joskus pitäisi ajatella järjellä, vaikka tunteet sanoisivat toista... Minulla oli tarve olla nuori, ja siitä sakotettiin! Pelkään, mihin tämä vielä johtaa... Epämiellyttävien tilnteiden sietokykyni on aina ollut huono, ja siksi olen vältellyt hankaluuksia! Miksi sitten nyt olen ajautunut niihin korviani myöten??... Kuuluuko jokaisen nuoruuteen yksi emämunaus..? Ainakin voin lohduttautua sillä ajatuksella... (ei se paljon lohduta! Tyhmä mikä tyhmä!!...)