Ihanaa ja kamalaa!

Elämä rullaa eteenpäin omalla painollaan! Koulu alkoi ja kirjotukset lähestyy!... (iik!!)... Moni asia on muuttunut viime keväästä... En vain osaa lopettaa ihmettelemästä sitä!!=) Elän uudessa maailmassa, ja toivon ettei arki palaa!

Koulu hiukan pelottaa, koska ajatukset ja mielenkiinto ovat AIVAN muualla... Haluaisin vain, että kesä jatkuisi ja ihanat mökkiviikonloput eivät loppuisi lainkaan! Samalla ajattelen, että vajaa vuoden päästä kaikki on vielä enemmän sekaisin! Silloin yhtään mikään ei ole ennallaan... Nyt on käynnissä se siirtyminen elämässä eteenpäin, mikä on ollut tuloillaan jo pitkän aikaa. Minua on valmisteltu siihen, mutta silti se osaa yllättää. Kohta pitäisi oikeasti olla aikuinen, ja se hiukan hirvittää. Onneksi kukaan ei ole seppä syntyessään, ja ehkä en tämän valmiimpi tule koskaan olemaankaan...

Nyt nautin tästä vuodesta täällä! Ensi vuonna olen jo muualla... Ihanaa ja kamalaa!!<3

On ollut kummalliset kaksi viikkoa. Olen aikalailla hämilläni... Tunnen eläväni, ja jokainen minuutti tuo tullessaan jotain uutta.
Kyllä, minulle kuuluu hyvää! Vaikka kotona tuntuu kevät toistavan itseään ja useat kaverit ovat hiukan etääntyneet ja siirtyneet sivummalle. Olen vihdoin löytänyt oman itseni punaisen langan pään. Tämä on vasta alkua, mutta olen oppinut ettei minun tarvitse vain pelkästä tottumuksesta, toisten takia tai pelosta ja varovaisuudesta... Maailma ei kaadu, vaikka välillä sanoisikin vastaan. Maailma ei kaadu, vaikka joskus kaikki menisikin pieleen... Enemmän kaduttaa, jos ei edes yritä! Mikään ei ole etukäteen tuomittu epäonnistumaan. Kaiken jälkeen on mahdollisuus nousta vieläkin voimakkaampana.
Olen nuori, ja pitkästä aikaa tuntuu siltä! Maailma on hullu, mutta sen kuuluukin olla. Minun tulevaisuuttani ei ole vielä kirjoitettu, joten minulla on mahdollisuus tehdä asiat toisin... Teen väärin, jos kuvittelen olevani samanlainen kuin kaikki muutkin. Moni tekee siinä virheen... Miksi istuttaa jotain muottiin, mille ei ole muottia ja mikä ei tarvitse sitä.
Maailmassa on tarpeeksi katkeruutta ennestäänkin. Kenenkään onnistuminen ei ole minulta pois, eikä kenenkään onni minun tielläni... Kaikkea ei voi ymmärtää, eikä kuulukkaan. Mutta hiljaa hyväksyminen ei ole oikea ratkaisu...

Minun ympärilläni on ihmisiä, joita ei korvaa mikään! Siitä olen kaikkei  kiitollisin!!

Viime viikonloppu oli koko kesän hienoin! Harmittaa hiukan, kun joutui palaamaan kotiin ja arkeen...=)

Olen aina ollut sitä mieltä, että suunnittelematta syntyy parasta! Ja taas kävi niin! Ihana mökki, ihana ilma, yllättäviä mutta kiinnostavia ihmisiä! =)

Uskomaton kesämuisto!!<3