Vieraileva tähti

Hulda on ihana ja sillä on ihana kisssa joka puskee poskee kun kirjottaa koneella :) Huldan kanssa kannattaa ystävystyä, se on vaivan arvosta ;D Huldan parhaita puolia on ainainen luotettavuus ja huonoimpia ainainen laiskuus XD se laiskuus oli kylläkin vitsi, ainakin suurimmilta osin. Huldaa kannattaa varoo, sillä jos se suuttuu niin se omii kaikki sammakonkudut. Huldan kanssa tapahtuu se maaginen asia, että toisten ihmisten asioista tietää yhtäkkiä kaiken ja niistä voi puhua vaikka tuntitolkulla! Hulda nosti mut äsken jaloista ilmaan ja siirsi pois sen tieltä. Tämä on eräs esimerkki Huldan ainaisesta päämärätietoisuudesta, joka tosin joskus jää aiemmin mainitun laiskuuden alle. Ehkä, korostaen sanaa EHKÄ, Hulda kuitenkin vielä hoitaa ylppärit kunnialla läpi ja muuttaa pois äitinsä nurkista luuhaamasta. Might be so. Huldan vahvin kouluaine ei sen sijaan ole englanti, mutta biologia, psykologia ja yleensäkin yleinen kokonaisuuksien hahmottaminen sujuu ihailtavan hyvin. Allekirjoittanut kiehuu kateudesta tässä kohtaa. Hulda on rento ja melko normaali. Se osaa chillata todella hyvin ja sen kaverit on rappiolla. Hulda osaa kiusata vaan kattomalla tietyllä ylenkatsovalla ilmeellä samalla kun vakuutat parhaasi mukaan "No emmä siitä oikeeesti tykkää!" Mistä se Hulda taas tiesi, että kyllä todellakin tykkään! Sekin oli vitsi!!!! Nyt Huldaa naurattaa. Huldan kanssa voi puhua, mutta joskus puhe kulkee yhtä hitaasti kun Huldan äidin auto. Nyt en kuitenkaan enää jaksa tarinoida, arvostakaa Huldaa sillä Hulda osaa vaikka mitä mitä te ette osaa !!
Rakkaudella Eräs ystävä

Kotileikki

Ah!!! Saan leikkiä kotia viikon verran:) Auto käytössä ja kaikkea kivaa tiedossa!! Perjantai alkoi sillä, että laitoin radion päälle ja keittelin itselleni kupillisen teetä. Ensin kävin tietenkin kaupassa:)

                                Ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle<3<3 Ja tulevaa viikkoa myös:)

Aika alkaa hymyillä

"Mistä johtuen välillä tähdet tuntuvat olevan niin lähellä, että melkein ylettää koskettamaan. Ja välillä ne ovat niin kaukana...."

Olen 18 ja tunnen olevani jumissa. Eikö tuon tunteen pitäisi tulla vasta muutaman kymmenen vuoden päästä? Kun on muutama lapsi, kulahtanut avioliitto ja kuvioihinsa kangistuneet rutiinit... Ei kahdeksantoista vuotiaana, kun elämä on vasta edessä ja kaikki mahdollista. Elämästä ruusuinen kuva ja kaikki ihmiset vain ja ainoastaan hyviä.
Yksi ystävistäni tapaa sanoa, ettei minun lähelleni pääse... Että olen aina niin rauhallinen ja tyyni. Ettei sisälläni ikinä roihua. Olen jo pienenä oppinut, että ihmiset eivät ole yksiselitteisiä. Että mikään ei ole yksinkertaista eikä välttämättä niin miltä näyttäisi olevan. Kyllä, tästä on hyötyä ja haittaa. Mitä vanhemmaksi kasvan, sitä selkeämmin näen ympärilläni vain ongelmia, ahdistusta, yksinäisyyttä. Kuka olisi se ensimmäinen OIKEASTI onnellinen, joka vetäisi seuraavan pois masennuksen ja ahdistuksen pimeistä pyörteistä. Jotta tämä taas pääsisi tekemään sen seuraavalle!
Kuinka moni on oikeasti oman elämänsä herra? Ja kuinka löytäisin tien tähän herruuteen? Onko jossain olemassa helppo ja onnellinen elämä? Jossa onnellisuus on päätekijä, ja kaikki muu vasta sen jälkeen... Eikä toisin päin.

Ulkona on uskomaton ilma! Aurinko paistaa, ja kevät kolkuttelee jo kovasti ovilla! Aika alkaa hymyillä:)

Tänään on tuntunut perjantailta. Yksi ystäväni totesikin, että eikö aina pitäisi elää niin kuin olisi perjantai?=) Ja olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Olen viime päivinä miettinyt, onko puhuminen aina se oikein tapa selvittää asioita? Ihmiset ovat siitä kummallisia, että uskovat sanoja... Kuinka helppoa onkaan uskotella sanoilla muuta, kuin mitä asia oikesti on.
Katsokaa toisianne silmiin. Kuunnelkaa kehon kieltä. Seuratkaa kaverin katsetta... Nämä ja monet muut pienet asiat kertovat enemmän kun tuhat sanaa!
Kun kuuntelee muita, unohtaa hetkeksi itsensä, näkee maailmasta enemmän! Huolet ja murheet ovat suuren suuri oravanpyörä. Jos kerran joutuu sen kyytiin, sieltä on vaikea nousta... Ja vetää väkisin muitakin mukaan. Esimerkisi siksi, että unohtaa olla kiinnostunut lähimmäisistään saaden heidät tuntemaan olonsa yksinäisiksi... Ja tämä taas toistuu ja toistuu ja toistuu... Kunnes kukaan ei näe kuin oman sadepilvensä.
Ja tämä on yleisempää kuin osaisi kuvitellakkaan.
Muistakaa hymyillä, kevät on tulossa=)

Päiväkirja

Päiväkirja on siirtynyt "sivu kerrallaan" versioksi! Ja se kasvaa kovaa vauhtia!. Paljon on tapahtunut, ja suuria ja raskaita asioita on käynnissä. Onneksi on myös paljon hyvääkin! 

Rakastan piirtämistä, piipertämistä ja väkertämistä! Se on rauhoittavaa. Mieli saa levätä! Ja on ihanaa katsella kauniita sivuja, jotka jo itsessään kertovat tarinaa.

Levin Loma

Nyt aletaan jo lähestyä loman loppua. Tekemättömät työt painaa taas päälle ja arki kolkuttelee ovilla...

Mutta takana on hieno loma!! Levi muistaa meidät menevänä ja eläväisenä porukkana, joka silloin tällöin myös hiukan hölmöili;) Ja me muistamme Levin näiden hienojen tapahtumien peliareenana:)
Jalat ovat herkillä laskettelun ja pulkkailun jäljiltä! Olo on väsynyt mutta täydellisen onnellinen<3

Seuraavaa lomaa odotellessa!