Joskus on vaikeampaa päästää irti kuin pitää kasassa. Se vaatii rohkeutta tekijältään... On hyvä oppia kuuntelemaan itseään, ja kun tuntuu ettei enää jaksa on hyvä hellittää.
On ihanaa omistaa äiti, joka tukee kun on vaikeaa, jaksaa kuunnella ja neuvoa, antaa minun tehdä omat virheeni mutta ei koskaan hylkää. Jos olen aivan umpikujassa hän hellästi ohjaa oikeaan suuntaan, mutta ei koskaan halua tehdä päätöksiä täysin puolestani. Antaa minulle aina oman mahdollisuuden. Kannustaa pitämään puoliani ja kertoo minulle synkällä hetkellä että olen uskomaton. Kertoo myös jos olen toiminut ajattelemattomasti. Kehottaa aina olemaan suora ja rehellinen. Hän auttaa näkemään maailman mahdollisuuksien maailmana ja avartamaan katsettani. Ei ole olemassa vain yhtä tai kahta puolta. Täällä mikään ei ole mahdotonta jos vain niin uskoo.
Jokainen hetki on tärkeä! Jokainen vastoinkäyminen kasvattaa ihmisenä! Jokainen onnen hetki on kultaakin tärkeämpi! Mitään näistä ei pidä karttaa, jokainen niistä on elämää.
maanantai 23. toukokuuta 2011
tiistai 3. toukokuuta 2011
Kiiltokuvia
Kun olin pieni, mummuni oli pelastusarmeijan kirpputorilla töissä. Hän oli pomoltaan saanut luvan ottaa palkkansa päälle sieltä tavaraa, jos vain sattui löytämään. Meille lapsille se oli oikea mekka! Oli aina mukavaa päästä auttamaan mummua tuonne kirpputorille. Sieltä löytyi aina kaikkea ihanaa. Tuolta ovat peräisin myös vanhat kiiltokuvani:) Niitä on sadoittan, osa ovat jo hiukan rypistyneet ja jotkin menneet ihan rikkikin. Mutta niitä on kaikenlaisia! Uusia, vanhoja, kukallisias, värikkäitä, niin vanhojen autojen kuvia kuin kuvia grimmin saduista tai nallepuhista. Olen viimeiset kaksi päivää vain käynyt niitä läpi, ja kerännyt kaikkein hienoimpia yhteen paikkaan:) Olen myös huomannut, että pidän kaikista vanhimmista eniten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)