Tänään on tuntunut perjantailta. Yksi ystäväni totesikin, että eikö aina pitäisi elää niin kuin olisi perjantai?=) Ja olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Olen viime päivinä miettinyt, onko puhuminen aina se oikein tapa selvittää asioita? Ihmiset ovat siitä kummallisia, että uskovat sanoja... Kuinka helppoa onkaan uskotella sanoilla muuta, kuin mitä asia oikesti on.
Katsokaa toisianne silmiin. Kuunnelkaa kehon kieltä. Seuratkaa kaverin katsetta... Nämä ja monet muut pienet asiat kertovat enemmän kun tuhat sanaa!
Kun kuuntelee muita, unohtaa hetkeksi itsensä, näkee maailmasta enemmän! Huolet ja murheet ovat suuren suuri oravanpyörä. Jos kerran joutuu sen kyytiin, sieltä on vaikea nousta... Ja vetää väkisin muitakin mukaan. Esimerkisi siksi, että unohtaa olla kiinnostunut lähimmäisistään saaden heidät tuntemaan olonsa yksinäisiksi... Ja tämä taas toistuu ja toistuu ja toistuu... Kunnes kukaan ei näe kuin oman sadepilvensä.
Ja tämä on yleisempää kuin osaisi kuvitellakkaan.
Muistakaa hymyillä, kevät on tulossa=)