Kuljin ajatuksissani hämeenkadun ylitse kunnes havahduin tuijottamasta vastaan tulevan miehen vihreisiin silmiin. Mies oli rutkasti minua vanhempi mutta hymyili ystävällisesti. Väläytin nopean, hämmentyneen hymyn ja siirsin katseeni maahan. Ja samalla sekunnilla olin tyytymätön itseeni! Toimin taas niin suomalaisesti... Ihan kuin olisi häpeällistä, tai jopa väärin katsoa muita ihmisiä silmiin. Pelkäänkö, että he ajattelevat minun vakoilevan heidän yksityisasioitaan... Vai pelkäänkö itse paljastuvani?

Noh, voisin haastaa itseni näkemään enemmän! Karttamaan silmät maahan luotuina kulkemista :)

Ja sainpahan näistä "korkealentoisista" ajatuksista taas inspiraation maalata ;D Tosin toteutus on taas ajatuksia vaisumpi... Mutta kasvot/silmät onkin vaikeat, joten olen tyytyväinen lopputulokseen!