Kello kaksi yöllä!

Paljon en nuku ja monikaan asia ei tunnu todelta... Liekö näillä jotain yhteyttä!...

Taidan kantaa "Kokenut murheiden kuuntelija! (ei pienistä hetkahda!)" kylttiä pääni päällä... Ja se on täysin omaa ansiotani! Vedän puoleeni melankolisuuteen taipuvaisia, elämän raskaalla tavalla kokevia ihmisiä... Jos en kohta tee sille loppua, kulutan itseni loppuun!... Ja sen huomaa siitä, että alan itsekkin dramatisoida tilannetta! On liikkeellä energioita, jotka saavat ihmiset lähes ylitsepääsemättömän väsymyksen pauloihin! Enkä ole ainoa, joka on tämän huomannut...

Huomenna suuntaan ruotsiin, laitan puhelimen kiinni enkä lue ainuttakaan "haluan nukkua pois, hävettää kuollakseni, en saa syödyksi" tai "pelkään" viestiä...=( Hulda on ny väsynyt, ja haluaa ladata akkuja! En jaksa enää pitää teitä pystyssä ja vakuutella ja suostutella takas elämään! Ja oon myös vihanen, ärsyyntynyt ja pettynyt! Enkä jaksa olla kiltti kenellekkään ja varoa sanojani vain sen takia, että kaikki voi huonosti!! RYHDISTÄYTYKÄÄ IHMISET! Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään ja onnellisuudestaan... En minä! Enkä halua, että mun niskaan kaadetaan huonoo omaatuntoa vaan siks, että joku on lähellä romahtamista!... En kanna enää hippustakaan kenenkään muun murheista ja pahasta olosta! Tehkööt jokanen sen itse jos haluaa!... Mutta muistakoot, että sillekkin löytyy vaihtoehto! Onnellisuuteensa voi vaikuttaa... Se on vaan surullista, miten moni haluaa pitää kiinni pahasta olostaan... Miten moni valitsee paskan olon, vaikka tarjolla olisi hippunen onnellisuuttakin! Surullista...

Hulda kiittää ja kuittaa ja jättää melanlolisen, voimattoman ja häpeilevän suomen taakseen!