Tänään autossa ajattelin, että olisi upeaa osata lentää. Olisi ihanaa tuntea tuuli kasvoilla ja vauhti suonissa. Olisi upeaa olla vapaa, taistella painovoimaa vastaan ja voittaa... Luulisin, että rakastuminen on kuin lentämistä. Tunne on uskomaton, mutta taustalla on aina pienoinen pelko, mitä jos tipunkin... Silloin minuun sattuu enkä tiedä uskallanko nousta uudelleen.
Siksi kaikki eivät nouse siivilleen ja annaa ilmavirran viedä, vaan mielummin hyväksyvät painovoiman lait, eivätkä koskaan ole vapaita...
Elämässä tarvitaan ripaus hulluutta ja hyppysellinen uteliaisuutta ja rohkeutta, sekä rutkasti luottamusta. Elämä kyllä huolehtii meistä, kun annamme sille mahdollisuuden. Jokainen kokemus, väärä valinat, oikea polku ja elämämme ihmiset, ovat osa meidän tarinaamme. Osa meitä itseämme...
Minä rakastun ja rakastan rutkasti! Se olkoon elämässäni lanka labyrintissä, oikean suunnan näyttäjä ja valo! Minä haluan olla vapaa, vaikka se joskus satuttaisikin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti