Aurinko suuteli meitä!

Ensin aurinkoinen lämmin päivä. Tuntuu kuin mikään ei liikuisi. Makaamme sohvilla ja odotamme, että alkaisi tapahtua. Ensimmäiset vieraat saapuvat. Lähdemme perämoottoroidulla laiturilla järvelle, kilistelemme ja nauramme. Loputkin vieraat saapuvat ja pöytään kannetaan ihanaa maalais ruokaa, "lähi ruokaa" niinkuin puheessakin julistetaan. Vuorossa on seuraavaksi saunomista ja jutustelua. Kunnes aurinko laskee. Sytytämme ulkotulia, niin maalle kuin järvellekin. Ilma on aivan tyyni, lämmin ja vesi peilikirkas. Lähdemme soutaen järvelle ihailemaan sytytettyä kokkoa ja ilotulituksia. Ulkotulia on jokapuolella, koko pitkän rantaviivan mitalta ja lisäksi lyhtyjä puissa ja portailla. Tunnelma on taianomainen, kaunis. Sitten alkaakin jo elämä ladossa! Viritellään karokea ja heinäseipäistä rakennettu "baari" aukeaa:) Kaikki laulavat ja pitävät hauskaa, joka ikinen on hymy korvissa!
Kunnes lopulta puolenyön jälkeen vieraat alkavat pikku hiljaa lähteä. Jäljelle jäävät vain läheisimmät. Vanhemmat lähtevät nukkumaan, me nuoret vielä haluamme hiukan aikaa jatkaa. Kohtaan vilpittömyyttä, surua, rakkautta, iloa, hymyä, välittämistä.Välittämistä isolla V:llä! Huolehdimme toisistamme ja jokainen on yhtä tärkeä:) Jäihän se yö hiukan lyhyeksi, mutta sitäkin ikimuistoisemmaksi! Kiitos!