Nyt on kesä, miksi siis taivaalla tummia pilviä ja ilma kostean painostava??

 Kevät oli monella tapaa hyvin rankka. Ihmissuhde kiemuroita, stressiä, menetyksiä ja  unelmia lytättiin. Ainoa ajatus mikä auttoi jaksamaan, oli siintävä kesäloma. Mutta tuntuu ettei aurinko ei saa tilaa paistaa. Ahdistaa elämä edessäpäin. Onko se tätä koko aikuis ikä?? Töitä, unta, töitä, unta, töitä, unta, stressiä, töitä, stressiä, töitä..... Ja sit jos kerran näkee kavereita, on niin väsynyt että puolet asioista menee ohi korvien. Ja miksi ihmiset ovat niin itsekeskeisiä?? Miten ihmiset eivät tajua!!!! Ovatko he pahoja tarkoituksella vai vain ajattelemattomia? Mihin katosivat huolettomuus, tämä hetki... Raastavinta on tunne, ettei kuulu mihinkään ja on vain vähän tiellä jokapaikassa. Mikään ei ole täysin MINUN omaani. Mutta ei tiedä mistä lähteä etsimäänkään. En tiedä jaksanko kantaa vastuuta itsestäni. En osaa pyytää apua, jos sitä tarvitsen. Olen aina ollut sellainen, jo pienenä. Usein olen aloittanut opettelemaan, mutta se tuntuu niin vieraalta että pian taas huomaan olevani samassa jamassa. En ole ikinä ollut sen takia pahemmassa pulassa, mutta pelkään että vielä jonain  päivänä.... Pelko. Miksi ihmisen pitää pelätä? Sehän on vain mielen tuotoksia. Usein asia jota pelkäät, osoittautuukin ihan helpoksi. Täällä missä olen, innostukseni lannistetaan väkisin. Maailmaa väitetään liian vakavaksi elämiseen. Koska tulee hellittämisen aika? Tulenko olemaan ikinä enää oikeasti hereillä ja pirteä? Olen niin pokki, että loppupäivästä töissä meinaavat jalat pettää alta. Ja tietenkään sitä ei saa näyttää, tai olen laiska. Mietin vain kokoajan miten saisin näyttämään, että olen tehnyt enemmän kuin oikeasti olenkaan, Kuinka kieroa!Tämän takia pidän itseäni laiskana, vaikka ei kai sillä ole väliä miten sen teen, kunhan tulee tehtyä. Sama asia se kai on, että näyttää tehdyltä, kuin tulee tehdyksi. Ainakin raivaus hommissa.  Illalla olen niin pokki, että olen liian väsynyt saadakseni unta ja asia vain pahenee seuraavana päivänä... Miksi on olemassa heikkouden tunne? Oikeastaan se on hyvin helppo selättää. Tekee vain asioita joista pitää.

Myönnetään, tänään oli kamala päivä. Eikä tästä pidä huolestua, ne on vain ajatuksia, mitkä työntää yleensä syrjään kaiken kauniin tieltä:) Leivoin tänään ihanaa suklaa piirakkaa<3 Nam! Ja äiti teki lihapullia:) Kävin myös kahvilla arnoldsissa töiden jälkeen. Oli ihanaa istua ja  katsella ihmisisä:) Rauhottua hetki.