Usko

Onko monimutkaisempaa asiaa maailmassa. Ainakaan minulle. Olisi niin helppoa sanoa että, kyllä, kyllä minä uskon! Mutta se ei ole minulle niin yksinkertainen asia. Usko on aivan upea asia, ja kunnioitan ihmisiä jotka uskovat täydestä sydämestään ilman sen suurempia perusteluja... Minulle siihen on jäänyt historiasta musta leima. Usko on minulle todella kaunis ja kultainen ajatus, mutta kirkko sen taustalla jotain ihmisenluomaa ja historiassa paljon pahaa aikaansaanut järjestö. Joten olen sen asian suhteen kahden tulen välissä.
Minulla on myös paha tapa miettiä asioita läpi, puhki ja pinoon... Joten en osaa vain heittäytyä sen vietäväksi. Kun olen kulkenut joissakin seurakunnan tapahtumissa kavereideni mukana, useinkin törmään asioihin joista mietin, että "voi hyvänen aika, ei kukaan voi ajatella vain ja ainoastaan yhdeltä kannalta ja noin kapealta alalta...." Mutta heti seuraava lause saa minut ajattelemaan, että "Totta!"
Enkä ikinä voisi kuvitella, että ns. "meidän uskonto" on ainoa oikea.... Kunnioitan kaikkia uskontoja ja haluaisin tutustua konkreettisesti kaikkiin, ennen kun sanon mikä niistä olisi se "oikein". Jos sellaista edes on.
Uskon ennemminkin jumaluuteen kuin yhteen ainoaan oikeaan jumalaan, joka rankaisee syntisiä ja on armias nöyrille ja anteeksi pyytäneille. Jumala merkitsee minulle rakkautta, rakkautta joka ympäröi meidät kaikki. Mikä vallitsee joka puolella. Jotain konkreettisempaa kuin Jumalhahmo taivaan korkeuksissa. Mutta usko ja Jumala ovat liian moniulotteinen asia käsitellä kirjaimin tai sanoin... Se on aina liian iso puettavaksi sanoiksi. Se asuu sydämessä ja on jotain turvallista ja rauhallista. Jotain joka on aina läsnä, vaikka sen välillä unohtaisimme.
Sana usko on hieno! Sen hienous on se, että kun uskoo mikä vain on mahdollista. Enkä tällä tarkoita pelkästään uskomista jumalaan tai jumaluuteen, vaan uskoa itseensä, uskoa maiilmaan, uskoa ihmisiin.... Usko mihinvain saa uskomattomia asioita aikaan! Joten kyllä minä uskon!