Toinen

(Kirjoitettu tänään kahvilassa paperille. Siirrän sen nyt vain sanasta sanaan tänne:)


Istun kahvilassa juoden kiinalaista teetä maidolla, hunajalla ja kaardemummalla maustettuna. Mietin eilen lukemaani Paulo Coelhon teosta, "Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin". Ja kyllä, se osui ja upposi:)
Huomasin hetken aikaa luettuani, että kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1993! Joten jo ajankohdalla on minulle merkitystä. Olen ollut tuolloin 1kk ikäinen ja isäni on täyttänyt 28 vuotta:)
Myös päähenkilön taistelut "toista" vastaan ovat juuri omiaan kuvaamaan ajatuksiani viimeajoilta.

Ai mitä tarkoitetaan puhuessa toisesta? Toinen on jokin, joka käskee meitä olla kuuntelematta mitä sydämellä on asiaa. Käskee ajatella järkevästi. Sen päämäärä on raha, menestys ja pysyvyys, jos sydän haluaa lentää vapaana. Se kehottaa tekemään "niin miten pitäisi tehdä..." Miksi pitäisi aina kuunnella järjen ääntä? Se on typerää, koska parhaitenhan ihminen tietää sydämessään, mikä on oikein ja mikä tuntuu hyvältä. Sydän tietää mitä me tarvitsemme, mitä juuri minä tarvitsen:) Joten unohtakaa toinen, ja etsikää oma minänne esiin ja antakaa sen ohjata eteenpäin. Se vasta on elämää:) Eikä jotain sinne päin!

Loppua kohden kirja ei enää niin minua puhutellut. Ehkä siksi, että henkilöt löysivät sielä jumalan, rakkauden ja rauhan. En osaa itse niihin vielä samaistua, joten kirja pitää lukea ehkä jonain päivänä uudelleen! Ehkä silloin olen itsekkin löytänyt oman minäni ja sitä kautta jumalan, rakkauden ja rauhan:)

"Mikä se toinen on?´ Häneltä kysytään.
`Toinen on se, jollaiseksi minut on opetettu,
mutta joka en ole minä. Toinen uskoo, että ihmisen tehtävä on
käyttää koko elämä miettien, miten kerätä rahaa niin,
ettei vanhana tarvitse kuolla nälkään. Toinen miettii ja pohtii
 alinomaan, ja huomaa olevansa elossa vasta, kun hänen päivänsä ovat lopussa.
 Silloin on jo liian myöhäistä.´
´Kuka sinä sitten olet?´
´Minä olen kuka tahansa meistä, jos vain kuuntelemme sydäntämme.
Ihminen, joka häikäistyy elämän mysteerin edessä, joka on avoin ihmeille ja joka iloitsee
 ja innostuu siitä, mitä tekee. Toinen vain pelkäsi pettymyksiä eikä siksi antanut
minun tulla esiin."

Paulo Coelho "istuin Piedrajoen rannalla ja itkin"