Tänään on paljon sanottavaa, mutta ei sanoja. Ongelmani on, etten ikinä saa ajatuksia järjestykseen. Jo silloin kun olin pienei, äitini pyysi usein selittämään asiat uudelleen. Koska kun itse tiesin mitä oli tapahtunut, hypin monen asian yli ja kerroin vain epäolennaisia asioita :D Sama ongelma minulla on edelleen.... Sen takia usein, jälkeenpäin tekstejä lukiessani, mietin että mitäköhän yritin tässäkin sanoa :D Mutta ehkä tämä blogi opettaa minua jäsentämään ajatuksiani ainakin jotenkin ymmärrettävälle tasolle.... 

Olen huomannut, että juoksen monenlaisissa tilanteissa pakoon. Ja teen sen niin tottumuksesta, että huomaan vasta jälkeenpäin! 

Olen toisin sanoen monenlaisissa tilanteissa pelkuri! Se on yleinen ongelma monilla.... Minun pitää opetella pitämään omia puoliani! Miten monesti päivässä mietin (pahoina päivinä...), että voiko elämässä luovuttaa? Antaa vain kaiken valua sormien välistä, vajota vällyihin ja unohtaa kaikki hoidettavat asiat! Joka kerta vain pitää kerätä itsensä ja painaa eteenpäin! 

Sitten on niitä hyviä päiviä! Jolloin Kaikki tuntuu satumaiselta. Tunnen itseni onnekaaksi. Jokainen hoidettava asia tuntuu lahjalta. Mietin kuinka ihanaa, että minulla ylipäänsä on tällainen mahdollisuus! 

Tänään kysyin äidiltä, mitä se on mieltä jos muuttaisin pian omilleni? Äiti totesi vain, että eihän sinulla ole rahaa vuokraan. Sanoin kuulleeni, että asumistukea voi saada jopa 80% vuokrasta, joten kyllä minulla olisi varaa aika moneen kuukauteen.... Ja voisin sitten hankkia töitä... Hän totesi vain "no ota selvää niistä vuokrista ja asunnosta..." :D Hihiiiii!! Tuntu hienolta, että on edes jonkinlainen hyväksyntä ajatukselle muutostani:)) Vaikka en ihan vielä muuttaisikaan.... Saa nyt nähdä;) 

Kiertelin tänään ikeassa, etsimme minulle kirjoituspöytää. Oli hassua, että mietimme mikä sopii nykyiseen huoneeseeni. Mutta myös asuntoon, mihin seuraavaksi muuttaisin..... (siis sitten tulevaisuudessa ;D) Tuntui jotenkin hyvin aikuiselta. Minullako tosiaan muka oma asunto mahdollisesti jo jonkin ajan kuluttua.... En uskalla toivoa liikaa! Mutta sen tiedän, että viimeistään lukion loputtua muutan omilleni.... (eli n. reilu vuoden kuluttua!!)

(huomasin ostamani hunajamelonin menneen huonoksi...höh...=/)

Miettikäähän. Olisi oma asunto. Koulun loputtua menisit OMAAN kotiin, pesisit aamun tiskit, laittaisit koneellisen pyykkiä pyörimään. Kävisit lähikaupassa ostamassa kukkakaalia, perunaa, porkkanaa ja cocos maitoa. Keittäisit niistä ihanaa sosekeittoa, maustaisit sitä hiukan chili pippurilla (vain sen verran, että se antaisi sopivasti makua...) Keittäisit teetä ja vajoaisit aivan OMAAN sohvaan lautasen ja kupin kanssa. Kuuntelisit musiikkia ja jalassasi olisi tietenkin ihanat villasukat<3 Keiton syötyäsi kaivaisit esille ihanan kirjan, tai jutustelisit ihanan ystävän kanssa... Vielä ennen nukkumaan menoa, laittaisit pyykit kuivumaan, että saisit seuraavana päivänä lempi paitasi kouluun päälle :) Nämä mielikuvat ovat kiusanneet minut uneen jo monena iltana :) 

Ostin ikeasta kaksi magneetti taulua. Olen jo pitkään haaveillut sellaisista! Niihin saan valokuvia, kortteja, elokuva-/ teatterilippuja.... Kaikkia ihania muistoja esille, hallitussa kaaoksessa!<3 Nam Nam :) Nyt vain kesän matkakuvia kehittämään.... Ja etsimään vanhoja valokuvia:)) 

Tänään asia on pomppinut monessa aiheessa.... Mutta olen onnellinen<3:)