(mainoksen kuvan on piirtänyt yksi luokkalaiseni, ja minä ja veljeni teimme loput:))

On taas hetki siitä, kun viimeksi kirjoittelkin... Kani Kani vie suuresti energiaa ja aikaa:)

Mutta en valita! Se on ollut mielenkiintoinen projekti, omine vaikeuksineen ja onnistumisen hetkineen. 

Vielä on paljon töitä tehtävänä ja aika käy vähiin....

Mutta uskon silti, että saamme hienon näytelmän aikaan!

Suurimpia haasteita ovat auktoriteetti ja sen hankkiminen, saada luokkalaiseni heittäytymään sekä äänen 

käyttö isossa salissa...

Aikaisemmissa projekteissa ohjaajana on toiminut joku opettajista. 

Nyt heitä ohjaa yksi heidän luokkakavereistaan. Joten joskus sana ei meinaa mennä perille:) 

Onneksi olen silti päässyt hyvin pienellä! Olen kiitollinen, että he tottelevat noinkin hyvin.

Ja ovat jo aamulla aikaisin harjoittelemassa ja jaksavat pitkälle iltapäivään:) 

Välillä meinaa pinna katketa, joskus taas itkettää. Mutta onneksi yhtä usein huomaan hymyileväni ja

miettiväni kuinka hieno tästä vielä tulee. Olen myös ylpeä luokkalaisistani, ja itsestäni!

Siitä, kuinka jokainen meistä jaksaa eteenpäin, vaikka aina ei ihan helppoa olekkaan:) 

Olen myös oppinut pitämään omia puoliani. Aina ei voi toimia kiltisti ja myös muiden parasta ajatellen, tai huomaat jääneesi vähemmälle. Kaikki eivät pelaa puhtain kortein...

Vielä reilu viikko harjoituksia, sitten esitykset. Jonka jälkeen tuntuu tyhjältä, surulliselta ja myös 

helpottuneelta:)

Siinä välissä täytän myös 18v.... Paljon on kaikkea:D 

.