sunnuntai maanantai yö

Sunnuntai maanantai yö. Se on yö jolloin ajatukset eivät jätä rauhaan.... Se on yö jolloin muut nukkuvat ja minä ajattelen, että enköhän minä yhdestä päivästä selviä pätkä unillakin. Se on kummallinen yö. Muuten minulla on hyvät unenlahjat, mutta sunnuntai maanantai yönä uni kiertää minut kaukaa.

Viimeaikoina aika on mennyt hitaasti. Päivät ovat sekoittuneet toisiinsa. Aamut ja illat ovat olleet yhtä ja samaa... Ohjaus projekti on takana päin. Helpottunut vai tyhjä?? Olen myös nyt aikuinen, ja tietenkin juhlinut sitä kuin aikuinen... Vaikka ei aikuiselta vielä tunnukkaan. En tiedä oliko se kivaa vai kamalaa... Viikonloppu oli hyvin kummallinen... En ole ollut Hulda! Olen ollut ohjaaja, aikuinen ja täysin lapsi... Olen ollut juhlakalu ja elänyt menneissä. Olen ajatellut itseni solmuun, mutta kaikki on ollut selvää jo pitkään. Olen saanut rahaa, mutta unohtanut huomata selkeitä, tärkeitä merkkejä. Pelännyt, nauranut ja tehnyt typeryyksiä. Ollut huomion kipeä mutta paennut pois muiden silmistä. Olen hykerrellyt onnesta, hämmentynyt, nauttinut, laulanut, tanssinut.... Huomenna alkaa taas arki. Odotanko sitä innolla vai kauhulla? Sen päivissä on rytmi, mutta ne juoksevat pois alta. Nopeammin kuin olisi sallittua! Olen löytänyt muurit, jotka peittävät minua. En vain osaa niitä kaataa. Tarvin aikaa, mutta sitä ei tunnu olevan. On sunnuntai maanantai yö, yksi pahimmista...