Voisiko hetkiä säilöä purkkiin?

Eilen oli ihana päivä. Jollakin hyvin maagisella tapaa pitkä ja täynnä elämää.

Aamulla aurinko paistoi, kun Auriinan mummu tuli herättelemään meitä laiskoja siinä kymmenen aikoihin. Lähdimme kauppaan porukalla, jotta voisimme hiukan myöhemmin leipoa:)
Leivoimmekin kolme pellillistä ihania korvapuusteja ja kaksi pellillistä kaneli ässiä.

Aamupäivä meni leipoessa ja syödessä herkkuruokaa. Oli niin kaunis ilma, että olisi ollut rikos jäädä sisälle! Ulkona oli pakkasta, ja hiukan huurua ja jäätä jo tien pinnassa. Ensimmäistä kertaa hiukan joulunen fiilis, vaikka lunta ei ollutkaan.

Lähdimme siis ulos katsomaan llähellä virtaavaa jokea. 

Kävelimme peltojen poikki läheiselle hautausmaalle. Keskellä kohosi harmaa kivinen kirkko, jonka oven yläpuolella luki "Minä olen elämän valo."

Kirkko sijaitsi yhden mäen harjalla, alhaalla virtasi joki. Aurinko alkoi laskea värjäten taivaan punaisen sävyiseksi. Puhuimme lomamatkoista ja uusista paikoista, siitä kuinka silloin näkee. Ja kuinka kotona on aina aivan sokea.

Puhuimme ystävyydestä, sen tasoista, sävyistä ja monipuolisuudesta, kunnes varpaat alkoivak kipristellä kylmässä ja oli pakko lähteä sisälle päin. Sisälle ja saunaan:) 

Viikonloppuna en ollut sokea! Kuinka säilyttää lauantain 3.12 tunnelma ja rauha arkipäivien varalle. Miten löytää jokaisesta päivästä niin paljon.

 Pienillä teoilla ja asioilla. Omalla asenteella luulisin.