Pinen pieni varjo

Pienen pieni harmaa varjo, itki kohtaloaan. Miksi hänet oli luotu kulkemaan jäljessä, tai vähintään jalkojen juuressa. Kukaan ei koskaan huomannut tuota surullista varjoa. Kukaan ei koskaan puhunut suoraan hänelle. Jos hänet huomattiin, häntä pelättiin. Vaikka hän oli vain pinen pieni ujo ja surullinen varjo.
Hänen unelmansa oli tulla näkyväksi, jonakin päivänä irtautua kantajastaan! Hän halusi, että hänet haluttaisiin ja ettei hän vain olisi itsestään selvä kaupan päällinen...
Mutta hän pelkäsi. Hän pelkäsi, että jos hän irtautuu, hän katoaisi lopullisesti. Että tämä pinen pieni varjo hukkuisi kaupungin suuriin varjoihin, että suuremmat varjot vetäisivät hänet pimeyteen, varjojen piirileikkiin. Entä jos hän ei silloin olisikaan vapaa, jos hän katoaisi lopullisesti...
Tämä pienen pieni surullinen varjo otti taas askeleen, ja toisen... Seurasi kantajaansa. Hän oli vielä liian pieni ottamaan omaa huteraa askeltaan toisaalle. Ehkä vielä jonain päivänä, ajatteli pienen pieni varjo, jonain päivänä!