Se jäi silti kaivelemaan ja kävin lainaamassa sen toissapäivänä. En varmaan ikinä ole lukenut mitään vastaavaa. Tarinan kertoo kuolema, joka on seurannut Lieselin elämää aina silloin tällöin läheltä. Kuolema kiinnostuu Lieselistä sen verran, että korjaa talteen Lieselin Himmelstrasen pommituksissa kadottaman päiväkirjan ja kertoo hänen tarinansa.
Vaikka suhde päähenkilöihin jää jollain tasolla etäiseksi, eikä kuolema malta olla paljastamasta traagisen lopun vilahduksia jo alussa, itkin räkä poskella kirjan loppupuolella. Kaunista, traagista ja jollain tasolla todellisen tuntuista tekstiä...
Alussa kesti hetken, että pääsi mukaan kirjan erikoiseen kerronnan tyyliin. Lopulta olen sitä mieltä, että se oli vain virkistävän erilaista ja koukuttavaa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan. Pitkästä aikaa kirja, joka erottuu muiden joukosta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti