On uskomatonta, miten viime kesinä eksyin työmaille joissa väki oli hyvin apaattista ja epäsosiaalista! Enää siitä ei ole tietoakaan. Pukuhuoneen tunnelmasta, jutuista, ihmisistä ja tapahtumista voisi kirjoittaa kirjan. Miten monenlaista sakkia sinne mahtuukaan. Rempseitä maalarinaisia, hauskoja maalarimiehiä, vakavampimielisiä rakennus-siivoojia ja sitten me hiukan nuoremmat kenelle kerrotaan miten ennen asiat tehtiin...=D Kahvia menee monta litraa päivässä ja juttua riittää! Vaikka taukoja yhteensä kertyykin vain 40 minuuttia.

Työ on raskasta. Kun ruokatauolla istuu alas, häviää voimat koko kehosta. Jopa käden liikuttaminen tuntuu ylivoimaiselta! Iltaisin on niin väsynyt, että on jo vaikea saada unta. Pienikin ääni tuntuu rasittavan hermoja suunnattomasti... Olen onnellinen, että minun ei tarvitse enää ensi kesänä jalallani astua rakennustyömaille! =)

Olen pahoillani, että postaukseni ovat nyt hyvin työpainotteisia... Mutta tällähetkellä elämääni ei paljon muuta mahdu!=D