Lopetit keskustelun sanoilla, en jaksa enää välittää, en sinun asioistasi. Käänsit selän ja lähdit pois päin... Katson viimeisen vuoden profiilia, rosoinen ja täynnä maamiinoja. Miten olimme pystyneet välttelemään miinoja tähän asti, ja nyt astumme niistä jokaiseen... Pelko oli muuttunut sodaksi, kylmä sota polttavaksi.
Olin samaa mieltä, mutta mieleni huutaa "luovuttaja, mieti mitä saat aikaan jos valitset tuon tien kulkea? Tiedän, olet väsynyt, loppuun palanut. Mutta niin olemme me muutkin! Menetys on varma, jos sen teet..."
Ja sinä... Mitä sinulle kuuluu, mikä sinun on? Sattuu kun et välitä, ja minä kun en muuta osaakkaan tehdä! Kaikki on kaukana... Häilyy horisontissa, mutta jo lähellä kadota sen taa. Näkymättömiin.
Mistä saisi otteen. Olen pelkuri ja piiloudun... En osaa muuta. Sinä sanot, että en välitä... Tietäisitpä vaan! Syyllistät, käännät asiat nurin, saat minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi... Ja silti en halua luovuttaa. En kummankaan takia. En vielä, vielä on hiukan voimia tallella...
:( Voi Hulbaseni,älä luovuta mutta muista myös antaa olla jos et voi auttaa ja sua kohdellaan huonosti! Kaikki selviää vielä, lupaan!!! Olet ihana <3
VastaaPoista